Consuelo López-Zuriaga. Haastattelu Nadal-palkinnon finalistin kanssa

Consuelo Lopez-Zuriaga oli viimeisen Nadal-palkinnon finalisti romaanin kanssa Ehkä syksyllä, jonka hän julkaisi huhtikuun lopussa. Tässä haastattelu Hän kertoo meille ja hänen äskettäisestä saapumisestaan ​​julkaisumaailmaan. Arvostan todella ystävällisyyttäsi ja aikaa.

Consuelo López-Zuriaga. Haastatella

• ACTUALIDAD LITERATURA: Ehkä syksyllä Se on ensimmäinen romaani ja on ollut viimeisen Nadal-palkinnon finalisti. Mitä kerrot meille siitä ja mistä idea tuli?

CONSUELO LOPEZ-ZURIAGA: ehkä syksyllä puhua elämämme näennäisen normaalisuuden hauraus. Kuinka jokapäiväinen elämä voi muuttua hetkessä joutuessaan kosketuksiin kuolevaisuuden kanssa. Tarina yrittää kaapata sen hetken, jolloin normaali lakkaa olemasta. 

Tontin osalta se kertoo kuinka Claudia figueroa, loistava asianajaja, joka on omistautunut ihmisoikeuksien puolustamiseen, ottaa radikaalin käänteen, kun Mauritius, kumppanisi, sinulla on diagnosoitu a pitkälle edennyt syöpä. Siitä hetkestä lähtien päähenkilön on tehtävä tärkeitä päätöksiä, jotka vaikuttavat siihen asti, mikä oli ollut hänen elämänsä ja tavoitteensa. Ilman karttaa tai kompassia taudin tuhojen ja kuoleman väärinkäsityksen kohtaamiseksi hän aloittaa polun, jolla hän keskustelee rakastamansa miehen menetyksen pelon, edellisen elämänsä tauon ja ymmärtämisen välillä hän ei koskaan enää ole sama.

Lopulta, Ehkä syksyllä kertoo a Muutosprosessi jonka lopullinen kohtalo on voittaa pelko lakata olemasta sellaisia ​​kuin olemme aina olleet.

Romaanin idea on elämäkerrallinen ja muu kirjallinen alkuperä. Ensimmäisen osalta se tulee omasta kokemuksestani syöpään ja kumppanini diagnoosin vaikutuksesta elämäämme. Toisen osalta tämän romaanin juoni ja sen kertova ääni syntyivät Joan Didion, milloin en Maagisen ajattelun vuosi, hän totesi: "Istut illalliselle ja elämä, jonka tiennyt, on ohi ». Didionin lukeminen antoi minulle romaanin sävyn. Hän on kirjailija, jolla on valtava kyky kertoa tosiasiat valtavasti dramaattinen heidän elämästään melkein kirurgisella tarkkuudella, pois uhrautumisesta ja kaikesta sentimentaalisuudesta. Halusin sijoittaa Claudian kertovan äänen tähän rekisteriin, jossa tunne ei suistua tai muutu liikaa, mutta se tavoittaa lukijan painokkaasti.

• AL: Muistatko ensimmäisen lukemasi kirjan? Ja ensimmäinen kirjoittamasi tarina?

CLZ: Ensimmäiset kirjat, jotka muistan lukenut, ovat ne Enid Blyton. Kolme viisasta miestä ladattiin aina jonkin verran Viisi, Seitsemän salaisuutta tai siitä sisäoppilaitoksesta - ennen Harry Potteria, mutta myös hyvin brittiläistä - mikä oli Malory Towers. Los tinkles, kangas selkä, veljeni kokoelmasta ja Asterix ja Obelix He seurasivat minua myös monissa välipaloissa suklaalla.

Olin introvertti tyttö ja lukija ja ehkä tästä syystä kirjoitus itäsi pian sivun muodossapieniä kertomuksia ja tarinoita. Tarinoita, joita hän varastoi muistikirjoihin, mukana kuvituksia ja kollaaseja, kuten jäänteitä elämästä, joka alkoi alkaa.

• AL: Pääkirjoittaja? Voit valita useamman kuin yhden ja kaikkien aikakausien joukosta. 

CLZ: On mahdotonta supistaa sitä vain yhdeksi, on monia kirjoittajia, jotka ovat innoittaneet minua ja joiden kanssa olen löytänyt tuon "suuren retken totuuteen", jota luetaan. Pidän XNUMX-luvun kirjailijoista ja heidän monumentaalisesta kyvystään kertoa Flaubert, Stendhal, Tolstoi, Dostojevski, pahus, Galdós tai Clarín. Mutta olen myös intohimoinen syövyttävään ilmeeseen, jonka amerikkalaiset näyttävät todellisuudesta, Hemingway, Dospassos, Scott Fitzgerald, Cheever tai Richard Yates.

En voi myöskään unohtaa niitä kirjailijat, jotka kokevat romaanin kanssa ja kyseenalaistaa samalla oman narratiivisen projektini Faulkner, Cortázar, Kafka tai Juan Rulfo. Ja viime aikoina minut on kauhistuttanut Lucia Berliini ja hänen kykynsä muuntaa orjuuden bitit selkeiksi tarinoiksi. 

• AL: Minkä kirjan hahmon olisit halunnut tavata ja luoda? 

CLZ: Gregory samsa, päähenkilö MetamorfoosiMinusta hän näyttää ylimääräiseltä hahmolta, joka esittelee useita kerroksia ja joka heijastaa yksinäisyyttä ja universaalia kipua samoin kuin halveksuntaa toista, erilaista, vierasta. 

myös Emma bovary Se on monumentaalinen luomus, joka viittaa romanttisen rakkauden ja emotionaalisen myrkyllisyyden tuhoihin ja josta on kiistaton arkkityyppi. 

• AL: Onko sinulla mitään erityisiä tapoja kirjoittaa tai lukea? 

CLZ: Minulla on vähän rituaaleja. En halua hoitaa itseäni. Tarvitsen vain sIlencio, kahvi ja kirkas pöytä. Kirjoittaessani minun on kuunneltava itseäni, on tärkeää kuunnella hahmoja ja visualisoida kohtauksia niin, että tarina alkaa nousta kannettavan tietokoneen näytöllä.

• AL: Ja haluamasi paikka ja aika tehdä se? 

CLZ: Kirjoitan hiljaa. Minun täytyy eristää itseni kirjoittaa niin, koska asun maassa, olen löytänyt täydellisen tilan. Madridin katujen vaihtaminen metsää kohtaan on parantanut keskittymiskykyäni. Lisäksi, kun juutun kiinni, soitan nartuille ja menen vaellukselle pensaassa. Mielestäni sinun ei kuitenkaan tarvitse odottaa "omaa huonetta", siirtomaa-pöytää tai tutkimusta merinäköalalla. Kun tarina elää sisälläsi, siirry eteenpäin kiireellisesti, pysähtymättä ja missä tahansa oletkin. Kirjoitan parhaiten aikaisin aamulla kun päivän melu ei ole vielä tullut päähäni ja historia kulkee keskeytyksettä.

rakastan Lue sohvalla makaaminen tai tee se sängyssä, vaikka luen myös bussissa, metrolla, junissa ja lentokoneissa, odotushuoneissa ja missä tahansa, kun tarina tarttuu minuun ja syön kirjan jokaisen sivun loppuun asti. Tuhannen tavaran joukossa, joita kannan laukussa, on yleensä kirja.

• AL: Onko muita genrejä, joista pidät? 

CLZ: Luin myös testi, taidehistoria ja pidän Historiallinen romaani. Pelkästään kirjallisuuden ulkopuolella rakastan kasvitietettä ja keittokirjoja. 

• AL: Mitä luet nyt? Ja kirjoittaminen?

CLZ: Viime aikoina olen lukenut suurenmoisen trilogian Rachel Cusk Taustavalo, Transit y Prestigio. Olen havainnut poikkeuksellisen miten Tontin, syy-seurauslogiikan puuttuminen, joka ei kaukana johda meitä tyhjyyteen, johtaa meidät mosaiikkiin fragmenteista, jotka miehittävät kaiken ja muodostavat itse romaanin. minä olen myös uudelleenlukeminen a Miguel Delibes paikkamerkki, loistava kirjailija, joka ei koskaan petä.

Mitä kirjoitan, olen vaiheessa suunnittelen seuraavaa romaani. Tarina salaisuuksien voimasta: ne, jotka tuottavat lunastusta, ja ne, joita on parempi olla paljastamatta. 

• AL: Kuinka luulet julkaisutilanteen ja mikä päätti yrittää julkaista?

CLZ: Olen juuri saapunut julkaisumaailmaan, joten en uskaltaisi tehdä tyhjentävää analyysiä sen nykytilanteesta. Ensimmäiset vaikutelmani ovat hämmentyneitä. Näen kyllästyneet markkinat, joilla on valtava määrä käsikirjoituksia, mahdotonta kanavoida tavanomaisten kustantajien kautta; ja toisaalta koen myös a järjestelmä muutoksessa, jossa esiintyy erittäin mielenkiintoisia julkaisuvaihtoehtoja ja -muotoja ja missä kilpailu muiden "viihteen" muotojen kanssa on kovaa. Lyhyesti sanottuna on romahduksen ja innovaatioiden välillä.

Päätökseni käynnistää itseni liittyy vakaumus että hän kirja valmistuu, kun lukija saavuttaa viimeisen sivun. Luulen, että kirjallisuuden taika on siinä edestakaisessa matkassa kirjailijan ja lukijan välillä. Romaani, Umberto Eco sanoi jo, «se on tulkkauslaite ».

• AL: Onko kokema kriisitilanne sinulle vaikeaa vai pystytkö pitämään jotain positiivista tulevia tarinoita varten?

CLZ: Viime vuosi on ollut hyvin monimutkainen ja surullinen monille ihmisille, mutta ehkä positiivinen osa on ollut se, että pandemia on osoittanut elämämme olennainen hauraus ja eksistentiaalisen ylimielisyyden järjettömyys. Olemme todennäköisesti tietoisia. Toinen tärkeä näkökohta on lukemisen kasvu. Monet ihmiset ovat palanneet kirjojen luokse etsimällä sivuilta kiertämistä, mukavuutta, oppimista ... Lyhyesti sanottuna kirjallisuuden taikuutta.