Yolanda Guerrero | Kuva: kirjoittajan IG-profiili
Yolanda Guerrero on pitkä historia kuin toimittaja (Maa) ja vuonna 2017 hän julkaisi ensimmäisen romaaninsa, Hurrikaani ja perhonen toinen, Mariela, ilmestyi kaksi vuotta myöhemmin ja tämä on esitetty Päivä, jolloin äitini tapasi Audreyn. Tässä haastattelu Hän kertoo meille hänestä ja muista aiheista. Kiitos paljon ajastanne ja ystävällisyydestänne.
Yolanda Guerrero. Haastatella
- ACTUALIDAD LITERATURA: Uusi romaanisi on nimeltään Päivä, jolloin äitini tapasi Audreyn. Mitä kerrot meille siitä ja mistä idea tuli?
YOLANDA GUERRERO: Se ei ollut vain yksi idea, vaan useita, joita yritin koota ottamalla lähtökohtana historiallisen hetken: 60-luvun. Se oli kiehtovaa aikaa. Toisaalta vapauden tuulet puhalsivat musiikin, muodin, elokuvan muodossa... Toisaalta kaikkien näiden tuulien saapuminen Espanjaan kesti kauemmin kuin muihin maihin, ja kun ne pääsivät, ne esitettiin myöhäisen frankolaisuuden sensuuri. Beatles ja syntyvä Marbellan kaltaiset hedonistiset kuplat esiintyivät rinnakkain kansainvälisen vihamielisyyden kanssa, kuten Gibraltarin portin sulkeminen.
Ja kaiken tämän keskellä ajattelin, mitä olisivat tehneet kaksi rakastajaa, jotka rakastavat toisiaan yli kaiken vaivan? Ja mitä olisi tapahtunut, jos he olisivat tavanneet naisen, joka oli niin inhimillisesti poikkeuksellinen kuin Audrey Hepburn, joka asui tuolloin Espanjassa? niin hän syntyi Päivä, jolloin äitini tapasi Audreyn.
- AL: Voitko palata ensimmäiseen lukemasi kirjaan? Ja ensimmäinen kirjoittamasi tarina?
YG: Mitä mukavia kysymyksiä! No kyllä molemmille. Muistan kaksi ensimmäistä, jotka tekivät minuun vaikutuksen ja pysyivät minussa ikuisesti. Molemmat olivat lasten versioita Don Quijote ja Odysseia, jonka luin hyvin pienenä, ehkä XNUMX-XNUMX-vuotiaana, koska aloitin lukemisen hyvin varhain. Heillä oli vähän piirustuksia ja paljon tekstiä, mutta minä liftata niitä. Luin ja luen niitä loputtomasti. Luulen, että olen edelleen koukussa, mutta alkuperäisiin, oikeisiin, jotka luin niin pian kuin mahdollista.
Muistan myös ensimmäisen kirjoittamani tarinan. Se oli tarina, jonka kirjoitin 12-vuotiaana. Se oli otsikoitu Kuu ei enää kiiltele. Eräs hyvin rakas opettaja rohkaisi minua lähettämään sen lastenkirjallisuuskilpailuun ja se voitti toisen palkinnon.
- AL: Pääkirjoittaja? Voit valita useamman kuin yhden ja kaikkien aikakausien joukosta.
YG: Tietenkin ensimmäinen on Miguel de Cervantes kanssa Don QuijoteKaikkien aikojen suosikkikirjani. Ja Gabriel seuraa häntä hyvin tiiviisti. García Márquez, vaikka hänen tapauksessaan luulen pitäväni enemmän tai vähemmän kaikista hänen kirjoistaan; Jos minun pitäisi valita niistä kaksi, Sadan vuoden yksinäisyys y Rakkaus koleran aikaan. Ja sitten niitä on niin paljon: Saramago, Joyce, Kafka, Sartre, Camus, Nietzsche… Kuinka vaikeaa valita!
- AL: Minkä kirjan hahmon olisit halunnut tavata ja luoda?
YG: Anteeksi, että toistan itseäni niin paljon, mutta tuo hahmo on epäilemättä Don Quijote La Manchasta. Hänessä on niin paljon vivahteita, niin paljon viisautta, niin paljon filosofiaa, niin paljon ironiaa, niin paljon inhimillisyyttä, niin paljon kaikkea… Kappale: Olisin halunnut tuntea hänet, mutta en uskalla edes uneksia, että pystyisin luoda hahmo, joka on jopa samanlainen. Don Quijote on yhdestä jäljittelemätön nero.
- AL: Onko sinulla mitään erityisiä tapoja kirjoittaa tai lukea?
YG: Ennen kuin istuudut alas kirjoittaa Tykkään tehdä a pitkä viiva yhteenveto. Erittäin pitkä, joskus jopa 20 sivua. Tuntuu kuin minun olisi ensin kerrottava itselleni, mitä haluan kertoa romaanissa. Ensinnäkin minun on tehtävä paperille hyvin selväksi, mitä aion kertoa ja miten se tehdään, ja sitten minun on vain noudatettava omia ohjeitani.
ja aikaan lukea, minulla on päinvastainen tapa: en yleensä saa tietoa läppien kautta, En halua tietää, mistä kirjassa on kyseEi edes pienintäkään käsitystä. Rakastan kohdata sen tyhjät sivut ja antaa kirjoittajan täyttää ne. Vaikka kirjan aihetta ei tiedäkään, kirja-arvostelujen ja kritiikin lukemisen jälkeen se on joskus melko vaikeaa.
- AL: Ja haluamasi paikka ja aika tehdä se?
YG: Minulla on kaksi tapaa, jotka ovat myös vastakkaisia tehdä jotain: tehdä kirjoittaa, pidän parempana aamuisin. Herään aikaisin vasta kun kirjoitan kirjaa. Herään hyvin aikaisin ja käytän hyväkseni aamun hiljaisuutta ja hiljaisuutta kirjoittaakseni. Kuitenkin varten lukea Pidän parempana yö. Ja jos mahdollista, sängyssä. En muista yötä, vaikka se olisi ollut minulle kuinka vaikea tai myöhäinen, jolloin en olisi lukenut edes muutamaa riviä ennen nukkumaanmenoa.
- AL: Onko muita genrejä, joista pidät?
YG: Pidän niistä kaikistaItse asiassa, kunhan ne ovat hyvää kirjallisuutta. Uskomme, että kaunokirjallisuus on lukijoiden suosima genre, mutta yksi viime aikojen suurista julkaisuilmiöistä on ollut Ääretön ruoko, kirjoittanut Irene Vallejo, joka on upea essee kirjan historiallisesta alkuperästä. Liityn tuon teoksen ja genren ihailijoiden joukkoon. Ja minä väitän: mikä tahansa genre, kunhan se on hyvin kirjoitettu ja dokumentoitu, on suosikkigenreni.
Luennot
- AL: Mitä luet nyt? Ja kirjoittaminen?
YG: Nyt olen Lepo kirjoittamisesta, koska Päivä, jolloin äitini tapasi Audreyn Se on siirtynyt toiseen vaiheeseen, josta pidän romaanissa eniten: yhteydenpitoon lukijoiden kanssa. On aika esitykset, The yritykset, tapahtumia kirjakaupoissa… Se on erittäin jännittävää.
Käytän myös hyväkseni jaksoja ilman kirjoittamista lukeakseni säilyttämiäni kirjoja, koska kirjoittaessani luen vain niitä, jotka auttavat minua dokumentoimaan itseäni. Tällä hetkellä olen uppoutunut siihen ja olen täysin kiehtonut Valitutsuurelta ystävältä Nando Lopez; Se ei ole vain upeasti kirjoitettu romaani, vaan erittäin välttämätön romaani, joka on välttämätön, jotta tiedämme epäoikeudenmukaisuudet, joita tässä maassa tehtiin vähän aikaa sitten homoseksuaaleja vastaan.
Hän myös odottaa minua pöydällä tanssit haudallani, toiselta hyvältä ystävältä, Alba Carballalilta; Se on jo ulko-oven kautta kirjallisuuteen tulleen nuoren kirjailijan toinen romaani. Muita, joihin palaan pian, monien muiden joukossa ovat Rikos, kirjoittanut Carmen Chaparro; jumalatkirjoittanut Jesús Ruiz Mantilla; Hyvän kapina, kirjoittanut Roberto Santiago... He ovat kaikki myös ystäviäni, mutta en lue niitä vain siksi. Se on, että he kirjoittavat niin hyvin…!
Yolanda Guerrero julkaisukentällä
- AL: Miten luulet julkaisukentän olevan?
YG: Yllättäen julkaisumarkkinat ovat sammuneet vahvistettu pandemian jälkeen. Vuoden 2021 liikevaihto kasvoi 5,6 %, korkein kasvaa vuosisadan. Mielestäni se oli yksi harvoista hyvistä asioista (ellei ainoa), jonka koronaviruksen synkät ajat jättivät meihin. Jotkut valittavat, että Espanjassa julkaistaan monia kirjoja, liian monia. Vuoden 2021 tietojen mukaan lähes 93.000 XNUMX nimikettä sinä vuonna. Minulle tämä ei kuitenkaan ole syy valitukseen. Jotkut näistä kirjoista ovat hyviä, jotkut eivät. Mutta ne ovat tärkeä indikaattori: kirjallisuuden vetovoima. Lukemaan tai kirjoittamaan. Maa, jossa ihmiset lukevat kirjoitetun ja haluavat sitten lähteä samaan seikkailuun, on maa, jossa on toivoa.
- AL: Onko elämisen hetki sinulle vaikea vai pystytkö pitämään jotain positiivista sekä kulttuurisella että sosiaalisella alueella?
YG: Toisin kuin sanoin edellisessä vastauksessani, Minun on vaikeinta olettaa ja hyväksyä valheiden lisääntyminen. Ja tämä on poikittais-ilmiö, joka koskee kaikkia aloja: kulttuurisia, sosiaalisia, poliittisia, uskonnollisia... En voi ymmärtää, että kaikilla käytettävissämme olevilla tietovälineillä, niin nopeasti, melkein välittömästi, olemme valmiita uskomaan kaikenlaista huijausta. ilman ristiriitaa ja vain siksi, että se sopii ennakko-ideologiaamme.
Aion olla ristiriidassa sen kanssa, mitä olen sanonut aiemmin: maa, joka on valmis antamaan itsensä juovuttaa valheilla, mitä tahansa ne ovat, olipa ne kuinka epätodennäköisiä tahansa, vaivautumatta tutkimaan niitä, voit tulla maaksi toivoton.