Don Vicente Blasco Ibáñez on tänään syntymäpäivänään. Juuri eilen kului 90 vuotta hänen kuolemastaan, mutta epäilemättä on aina paljon parempi juhlia syntymiä. Joten tänään muistan tämän Valencian kirjailijan katsokaa hänen töitään ja joidenkin lauseiden valinta jonka löydämme siitä.

Vicente Blasco Ibanez

Hän on yksi kirjoittajista suosituin XNUMX-luvun lopulla ja XNUMX-luvun alussa. Hänen työnsä voidaan katsoa kuuluvan naturalismi, mutta siinä on myös elementtejä pukeutujat.

Hän opiskeli lakia, mutta hänen uransa kääntyi pian kohti kirjoittaminen ja politiikka. Hän kannatti ja puolustaa tasavalta ja hän oli edustajien kongressissa kaksi kertaa. Hän ei kuulunut mihinkään kirjallisuuteen, mutta kehitti nykyisen kutsutun blasquism mikä oli syy hänen pakkosiirtolaisuuteensa kuten Italiassa tai Ranskassa.

Suuri osa hänen työstään heijastaa täydellisesti Valencian ajan yhteiskunta kuten Kasarmi o Ruoko ja mutaa, mutta suuri kansainvälinen menestys tuli Apokalypsin neljä ratsastajaa. Se oli teos, joka myytiin kaikkialla maailmassa ja tehtiin elokuvaksi kahdesti.

Además de Apokalypsin neljä ratsastajaa, muut teokset on viety elokuvateatteriin kuten Verta ja hiekkaa, Mare Nostrum, Torrent o Appelsiinipuiden välissä, ja myös Kuolleet kävelevät y Alasti maja. Ja tietysti meidän on korostettava televisio - sovitukset Kasarmi o Ruoko ja muta 70-luvulla ja viime aikoina Appelsiinipuiden välissä o Riisi ja tartana.

Joitakin lauseita hänen teoksistaan

Kasarmi

• He olivat enemmän yksin kuin keskellä autiomaata; vihan tyhjyys oli tuhat kertaa pahempi kuin luonnon.
• Tästä pimeästä ja kosteasta huoneesta tuli alkoholihöyryä, rypäleen puristehajustetta, joka myrkytti hajun ja häiritsi silmiä saaden ajattelemaan, että koko maata peittää viinitulva.
• Kuten hän löysi myös hänen toimistostaan, köyhä huertana astui rohkeasti likaisiin kujiin, jotka näyttivät kuolleilta tuona aikana. Aina sisään tullessaan hän tunsi tietyn levottomuuden, vaistomaisen inhon herkällä vatsalla. Mutta hänen rehellisen ja sairaan naisen henki tiesi voittaa tämän vaikutelman, ja hän jatkoi tietyllä turhalla ylpeydellä, siveen naisen ylpeydellä, lohduttaen itsensä nähdäkseen, että hän, heikko ja kurjuuden vallassa, oli edelleen ylivoimainen muille.
• Se laatoi hedelmätarhan hämärässä. Taustalla, pimeiden vuorten yli, pilvet olivat väriltään kaukaisen tulen hehkulla; meren puolella ensimmäiset tähdet vapisivat äärettömyydessä; koirat haukkui surullisesti; sammakoiden ja sirkusten yksitoikkoisen laulun kanssa näkymättömien autojen huudahdus sekoittui ja siirtyi pois valtavan tasangon kaikkia teitä pitkin.

Ruoko ja mutaa

• Metsä näytti vetäytyvän kohti merta, jättäen sen ja Albuferan väliin laajan matalan tasangon, joka oli villin kasvillisuuden peitossa ja jota toisinaan repäisi pienten laguunien sileä arkki.

Apokalypsin neljä ratsastajaa

• Missä ihminen tekee omaisuutensa ja muodostaa perheensä, siellä on hänen todellinen kotimaa.
• Hurraa rauhasta, ranskalaisesta ja yksinkertaisesta elämästä! Kun ihminen voi elää mukavasti eikä häntä ole vaarassa tappaa asioista, joita hän ei ymmärrä, on hänen todellinen kotimaa!

Appelsiinipuita

• Appelsiinipuut, jotka olivat peitetyt rungosta huipulle valkoisilla kukilla ja norsunluun terävillä, näyttivät kehrättyiltä lasipuilta.

Argonautit

• Jumalani ei tunne minua, hän ei tunne ketään. Hän on sokea ja kuuro ihmisille, samoin kuin luonnon voimat.

itään

• Siunattuja ovat kansat, joilla ei ole mielikuvitusta! Heidän tulee olemaan rauhallisuus ja mauton hyve!
• Kun matkustat, lähdet kaupungeista riippumatta siitä, kuinka miellyttävä, ilon tunteella. Uudelleen herätetään uteliaisuus, esi-isien muutos- ja liikkumisvaisto, jonka me kannamme perinnöksi hyvin syrjäisiltä isovanhemmiltamme, esihistoriallisen maailman väsymättömiltä paimentolaisilta. Mikä odottaa meitä seuraavassa vaiheessa?