Vic Echegoyen. Haastattelu Resurrectan kirjoittajan kanssa

Vic echegoyen Hän syntyi Madridissa ja hänellä on unkarilaista verta. Hän työskentelee kääntäjänä ja tulkkina ja asuu Unkarin, Wienin ja Brysselin välillä. Myös kirjoittaa. Hänen viimeisin julkaisemansa romaani on Ylösnoussut. En tämä haastattelu Hän kertoo meille hänestä ja muista aiheista. Kiitos paljon minun palvelemiseen omistettu aika.

Vic Echegoyen - Haastattelu

• ACTUALIDAD LITERATURA: Uusin romaanisi on nimeltään Ylösnoussut. Mitä kerrot meille siitä ja mistä idea tuli?
  

VIC ECHEGOYEN: Sadan todellisen hahmon, kuninkaasta pieneen apinaan, orjien, vankien, sotilaiden, prostituoitujen, aristokraattien, nunnien ja muusikoiden kautta kerron sinulle kuusi tuntia kolminkertaista katastrofia (neljä maanjäristystä, kolme tsunamia ja jättimäinen tulipalo) joka tuhosi Lissabonin ja osan Portugalista ja Espanjasta 1kirjaimellisesti minuutti minuutilta.

Ajatuksen alkio syntyi v kesät lapsuudestani en rannikolla Huelva, jossa useat tuon katastrofin aiheuttamat halkeilevat rakennukset ja vinot kellotornit kiinnittivät huomioni: päätös kirjoittaa romaan syntyi suuren raunioiden varjossa. Karmelin goottilainen luostari, maanjäristysten ja tulipalojen tuhoama, ei koskaan rakennettu uudelleen ja on siitä lähtien ollut Lissabonin symboli.   

• AL: Muistatko mitään ensimmäisistä lukemistasi? Ja ensimmäinen tarina, jonka kirjoitit?

JA: Opin lukemaan kaksivuotiaana upean argentiinalaisen eeppisen runon ansiosta Martin Fierro, José Hernández, jonka äitini luki minulle: tarina yksinäisestä, töykeästä ja rohkeasta gauchosta, joka menettää kaiken paitsi rohkeutensa ja erittäin filosofisen ja viisaan asenteen elämän takaiskujen edessä, on edelleen yksi minusta. suosikkeja. 

Ennen kuin olin neljävuotias, astuin sisään Coro Buenos Airesin Teatro Colónin teatterissa, johon osallistuin poika de Madame Butterfly, yksi noidan söimistä lapsista Hannu ja Kerttu ja yksi pienistä mustalaisista Carmen. Joten ensimmäinen kirjoittamani tarina, vaikka en muista sitä, liittyi varmasti yhteen niistä hahmoista ja geishojen, marsipaanilasten ja salakuljettajien maailmoista, jotka olivat minulle todellisempia kuin tosielämää koulussa.

• AL: Pääkirjoittaja? Voit valita useamman kuin yhden ja kaikkien aikakausien joukosta. 

JA: Isosetäni Sandor Marai (tekijä Viimeinen kokous, kymmenien muiden teosten joukossa) on tärkein "kompassi" tason, tyylin ja laadun suhteen: jos jonain päivänä kosketan sen täydellisyyteen, vaikka hetkeksi, olen tyytyväinen. Muita suosikkikirjailijoita ovat Laszlo Passuth (Sateen jumala itkee Meksikon yllä y luonnon herraerityisesti), Friedrich Durrenmatt, halpa Baroja, Anais Nin, Patrick O'Brian, Horacio Quiroga, Alfonsina Storni, Kim Newman ja Elizabeth Hand.

• AL: Minkä kirjan hahmon olisit halunnut tavata ja luoda? 

JA: Ihmisiä tai melkein: muuli, Asimov-säätiön syklistä. Erittäin omaperäinen, arvaamaton ja jonka monitulkintaisuus kiehtoo ja hylkii meitä yhtä lailla.

Ei-ihmiset: olento Frankenstein, joka ilmentää kaiken ihmisen suuruuden ja kurjuuden, ja Sun-Leks, vanha husky-koira, joka johtaa laumaa, joka vetää rekiä sisään Erämaan kutsu, ja Jack London, määritelty mestarillisesti yhdessä lauseessa: «En pyytänyt mitään. Se ei antanut mitään. En odottanut mitään."

• AL: Onko sinulla mitään erityisiä tapoja kirjoittaa tai lukea? 

JA: Pidän parempana Silencio, päivänvalo, Kirjoitan aina käsin ja ilman adjektiivejaJa En ole koskaan lukenut tai korjaanut mitä olen kirjoittanut: ensimmäinen luonnos on se, jonka agenttini vastaanottaa ja jonka hän lähettää toimittajille. Jos se ei onnistu ensimmäisellä kerralla niin kuin ajattelin, ei ole versiota tai muutosta tallentamiseen: se menee roskikseen ja aloitan uuden ja erilaisen tarinan.

• AL: Ja haluamasi paikka ja aika tehdä se? 

JA: Tekijä huomenna, ja missä tahansa käy, kunhan se on hiljainen, siinä on mukava tuoli ja se on lähellä a ikkuna. 

• AL: Onko muita genrejä, joista pidät?

JA: Historiallisen romaanin lisäksi rakastan sitä, mitä kutsun surrealistinen makaaber dystopia, ja olen jo kirjoittanut kaksi lyhytromaania, jotka ovat mielestäni kaikkein henkilökohtaisimpia.

• Mitä luet nyt? Ja kirjoittaminen?

JA: luen useita kirjoja Portugalin historiasta, erityisesti Salazarin tapahtumat toisen maailmansodan aikana. Olen kirjoittaa toisen historiallisen romaanin, täysin erilainen kuin kolme edellistä tyylin, paikan ja ajan vuoksi (moderni).    

• AL: Kuinka luulet julkaisutilanteen ja mikä päätti yrittää julkaista?

JA: Koska olen asunut Espanjan ulkopuolella 30 vuotta ja tunnen hyvin vähän ihmisiä siinä piirissä, tuo kirjallisuusmaailma näyttää minusta kaukaiselta ja säännöt, joita cotarrot, bestsellerit ja palkinnot noudattavat, ovat minulle mandariinikiinaa, joten en valitettavasti voi kommentoida. Olen kirjoittanut lapsuudesta asti ja minulla on kaksi kirjailijaa perheessäni (unkarilaispuolellani), joten oli vain ajan kysymys kokeilla onneani agentin kanssa, mutta ensin kirjoitin seitsemän romaania ja odotin melkein 25 vuotta ennen kuin aloin. tunsi olevansa tarpeeksi itsevarma.

• AL: Onko kokemaamme kriisitilanne vaikeaa sinulle vai pystytkö pitämään jotain positiivista tulevia tarinoita varten?

JA: Henkilökohtaisesti ja ammatillisesti minusta on vaikeaa, koska olen tulkki kansainvälisille järjestöille joka sijaitsee Euroopan molemmissa päissä (Wienissä ja Brysselissä), minun on pakko matkustaa jatkuvasti täältä sinne, ja kriisi, pandemia ja nykyinen Ukrainan sota vaikuttavat suoraan työhöni. Myös kaikki matkustusrajoitukset vaikeuttavat perhettäni ja henkilökohtaista elämääni, koska perheeni asuu hajallaan ympäri maailmaa. Mutta kaikki nämä ovat ylivoimaisen esteen syitä: sinun on hyväksyttävä ne, sopeuduttava mahdollisimman paljon, jatkettava työssäni parantamista sekä tunnistettava ja tartuttava jokainen tilaisuus lennossa.

Usein sanotaan niin jokaisessa kriisissä on mahdollisuus, ja monta kertaa se on totta; mutta sen sijaan että suuttuisi tai valittaisi, on kätevää kysyä itseltäsi: "Ok, tämä ongelma on ilmaantunut. Mitä voin tehdä tässä ja nyt, lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä voittaakseni sen, välttääkseni sen tai selviäkseni siitä mahdollisimman hyvin?"

Koska melkein kukaan Espanjassa ei voi ansaita elantoa kirjoittamisesta ja meidän kirjailijoiden on silti ansaittava elanto jollain muulla työllä, kirjailijalle (ellei hän ole koditon ja terveellinen) tämä kriisi on paljon siedettävämpi että esimerkiksi kustantajalle, agentille tai kirjakauppiaalle, koska ainoa asia, jota kukaan ei voi ottaa meiltä pois, on juuri se, mikä tekee meistä ainutlaatuisia, ja avain koko kirjallisuuteen: inspiraatio ja kurinalaisuus omistautua jopa jos vain muutama minuutti päivässä keksiä ja luoda hahmoja, tarinoita ja maailmoja.