Tarinat ja globalisaatio: epätavallinen maa, kirjoittanut Jhumpa Lahiri

Viime vuosina löytämällä diasporaa koskevia kirjoja, olipa kyse sitten afrikkalaisista, dominikaanisista tai intialaisista, voimme oppia tuntemaan omakohtaisesti niiden vaikutelmat ja kokemukset, jotka lähtivät kotimaastaan ​​sulautuakseen lännen lupaamiin unelmiin. Yksi heistä, jonka jälkeen hän oli ollut pitkään takana, kutsutaan Epätavallinen maa, kirjoittanut Jhumpa Lahiri, Bengalilaisten vanhempien amerikkalainen kirjailija, joka kertoo kahdeksan tarinan avulla näiden hahmojen tarinat loukkuun perinteiden ja modernisuuden väliin, Intian ja Yhdysvaltojen välillä.

Curry ja ketsuppi

Ihmisluonto ei tuota perunan tavoin hedelmää, jos se istutetaan uudestaan ​​ja uudestaan ​​liian monien sukupolvien ajan samalle köyhdytetylle maalle. Lapsillani on ollut muita syntymäpaikkoja, ja sikäli kuin pystyn hallitsemaan heidän omaisuuttaan, he juurtuvat epätavalliseen maahan.

Tällä Nathaniel Hawthornen lainauksella Jhumpa Lahiri aloittaa näkemyksensä kaikista maailman hahmoista ja tarinoista, jotka löytyvät hänen kodinsa ja mahdollisuuksien täyttävän maan välillä:

Ruma on nuori hindu, joka on naimisissa amerikkalaisen kanssa ja joka vierailee lesken isänsä luona. Boudi naimisissa oleva nainen, joka on rakastunut Hindu-maahanmuuttajaan. Amit ja Megan on naimisissa oleva pariskunta, joka menee häihin, kun taas Sudha ja Rahul ovat kaksi veljeä, jotka kuluttavat alkoholia perinteisten hindujen vanhempiensa takana, kun taas Heman ja Kaushikin tarinatrilogia seuraa kahden toisensa tuntevan rakastajan jalanjälkiä. lapsista hänen idylliinsä aikuisikään, kirjan ylivoimainen huipentuma, joka on täynnä päivittäistä elämää, mutta viehätystä, paljon viehätystä.

Epätavallinen maa on kirja, josta voit nauttia, kuten curry lopettaa kuluttavat melkein kaikki hahmot, jotka tulevat Yhdysvaltojen itärannikolle, jossa heidän on käsiteltävä lännen asettamia uusia muutoksia ja yritettävä ylläpitää bengalin perinteitä maailmassa, jossa lapset unohtavat kielen, käytänteet ja tabut. Kaikki tämä on kääritty hitaassa tulessa keitettyihin tarinoihin, kuten Intian hyviin ruokiin, kunnes saavutetaan käännekohta. Oikeasti muotoilut tarinat ja tarinat, jotka liikuttavat ja yllättävät, varsinkin kirjan sulkeva tarina, jonka vaikutus muistutti minua toisesta suosikkitarinoistani: Veresi jäljet ​​lumessa, kirjoittanut Gabriel García Márquez.

Tilastojen mukaan yli 3 miljoonaa amerikkalaista (1% väestöstä) tulee Intiasta, joista 150 XNUMX tulee Bengalista, maan kaakkoisosassa. Todellisuus, joka heijastaa useampaa kuin yhtä muuttoliikettä ja diasporaa, joka löytää erityisen luvatun maansa Euroopasta ja etenkin Yhdysvalloista.

Valokuva: NPR

Tämä oli tekijän vanhempien tapaus Jhumpa Lahiri, syntynyt Lontoossa 1967 ja muutti vanhempiensa kanssa Rhode Islandille (Yhdysvallat) kahden vuoden iässä. Opiskellessaan luovaa kirjoittamista Bostonin yliopistossa Lahiri teki bengalilaisesta diasporasta työnsä pääkonseptin, Tunteiden tulkki (2000) hänen ensimmäinen julkaistu kirja. Joukko tarinoita, joissa kirjailija, kuten Epätavallinen maa, yrittää tutkia kaikkien näiden maahanmuuttajien tarinoita jokaisessa tarinassa tähdittävien pariskuntien tunteiden kautta.

Kirja voitti Pulitzer-palkinnon, jotain epätavallista satukirjaan, mikä vahvisti kirjailijan potentiaalin, joka pian sen jälkeen julkaisi romaanit El buen nombre (2003) ja La hondonada (2013). Epätavallinen maa julkaistiin vuonna 2008, ja The New York Times piti sitä vuoden parhaana kirjana. Hyvä otsikko aloittaa syventyminen tämän kirjoittajan maailmankaikkeuteen, jonka työ on ajaton, jopa raivokkaasti ajankohtainen, voit sanoa.