Tänään on kulunut 180 vuotta Gustavo Adolfo Bécquerin syntymästä

Tämän päivän kaltaisina päivinä olen erityisen iloinen voidessani kirjoittaa kirjallisuudesta. Syy tähän: tänään on kulunut 180 vuotta Gustavo Adolfo Bécquerin syntymästä, yksi kahdesta romanttisesta kirjoittajasta, jotka "herättivät" romantismin Espanjassa. Toinen kirjailija, kuinka häntä ei nimetä: Rosalía de Castro. Yhdessä he elvyttivät romantiikan, joka oli alkanut romahtaa noin vuonna 1850. Tästä syystä nämä kaksi kirjoittajaa luokitellaan postromanttisiksi.

Mutta pidä huolta Bécquerista, tiivistämme lyhyesti, mitä hänen persoonansa ja työnsä tarkoittivat kirjallisuudelle:

1. Hän kirjoitti monia teoksia, mutta ennen kaikkea tunnetaan hänestä "Rhymes" y "Legendat", jälkimmäinen kirjoitettu proosana.
2. Kuten hyvä romanttinen rakasti useita naisia: Julia Espín, Elisa Guillén ja Casta Navarro. Jälkimmäisen kanssa hän meni naimisiin vuonna 1861 ja erosi vuosia myöhemmin.
3. Hän kuoli hieman yli 34 vuotta, Valitettavasti. Emme voineet nauttia hänen kirjallisuudestaan ​​pitkään, mutta siitä huolimatta hänestä tuli melko tunnustettu kirjailija muiden kirjailijoiden joukossa.
4. Jopa niin, hänen runoutensa julkaistiin postuumisti, erityisesti vuonna 1871, koska hänen ensimmäiset runonsa menetettiin tulipalossa, minkä vuoksi Bécquer joutui kirjoittamaan ne uudelleen luomalla uusia, joita hän "Sparrows-kirja". Kirjoittajan kuoleman jälkeen hänen ystävänsä ja kollegansa järjestivät nämä kirjoitukset uudelleen ja julkaisivat ne nykyisin tunnetulla nimellä: "Rhymes".

Bécquerin «Rimas»

Hänen riiminsä ovat lyhyitä runoja, suosittuja sävyisin ja jakeissaan paljon musikaalisuutta. Niissä voidaan havaita täydellisesti 4 täysin erilaista lohkoa:

• Riimit I - VIII: He puhuvat runosta itse, runoilijan kirjoituksesta. Niissä heijastuu runoilijan vaikeus löytää oikeita sanoja, jotka ilmaisevat juuri sen, mitä hän haluaa sanoa.
• Rhymes IX - XXIX: He puhuvat toiveikas ja iloinen rakkaus, rakkaus, joka tuntuu ensimmäistä kertaa ja on jännittävä.
• Rhymes XXX - LI: Nämä päinvastoin puhuvat rakkauden pettymyksestä ja kaikesta, mitä tämä merkitsee.
• Rhymes LII - LXXVI: Hänen yleisimpiä aiheitaan ovat yksinäisyys, kipu, suru ja toivottomuus.

Näissä riimeissä Bécquer puhuu hoikkaan, sinisilmäiseen naiseen («Sininen oppilas ...»), vaaleat hiukset ja vaalea. Hän sanoo, että se on turhautunut ja mahdoton rakkaus, mutta joskus nainen näyttää olevan itse runoutta, jota ei saavuteta, täydellinen runoutta, joka vastustaa kirjoittajaa ...

Bécquerin runous eroaa suuresti aikaisemmin kirjoitetusta romanttisesta runosta. Bécquer, alle a intiimi ja salaperäinen halo, pakenee romanttisten säkeiden tyypillisten konsonanttien joukosta ja luo omat sävellyksensä: lyhyempiä ja lyhyempiä, suorempia, luonnollisempia, ei niin pakotettuja tai koristeellisia, ...

Hän itse sanoi tämän runostaan:

«Luonnollinen, lyhyt, kuiva, joka lähtee sielusta kuin sähköinen kipinä, joka haavoittaa tunteen sanalla ja pakenee; ja paljaana keinotekoisuudesta, ... se herättää tuhannet ideat, jotka nukahtavat pohjattomassa mielikuvituksen valtameressä ».

Hänen runoutensa symboliikka ja sen olennaisuus käyttivät vahvaa vaikutus tekijöihin kuten Juan Ramón Jiménez tai 27. sukupolven jäsenet. Siksi voidaan sanoa, että Bécquer oli runoilija aikansa edellä, myöhempien liikkeiden edelläkävijä sekä myöhäinen romantikko.

Tässä on dokumenttielokuva GA Bécquerin elämästä ja työstä. Se on vain 15 minuuttia, kannattaa nähdä:

https://www.youtube.com/watch?v=ycZT7MsxZkA

Jotkut hänen riimeistään (XXX, LIII,

RYME XXX

Hänen silmiinsä ilmestyi kyynel
ja huulilleni lause anteeksiannon;
Ylpeys puhui ja pyyhki kyynelensä,
ja lause huulilleni vanheni.

RYME XXXVIII

Menen polkua pitkin; hän toiselle;
mutta ajatellen yhteistä rakkauttamme,
Sanon edelleen: "Miksi hiljeni sinä päivänä?"
Ja hän sanoo: "Miksi en itkin?"

Huokaukset ovat ilmaa ja menevät ilmaan.
Kyyneleet ovat vettä ja ne menevät mereen.
Kerro minulle, nainen, kun rakkaus unohdetaan
Tiedätkö missä se menee?

RYME LIII

Tummat pääskyset palaavat
heidän pesänsä roikkua parvekkeellasi,
ja taas siiven kanssa kiteisiinsä
soittamalla he soittavat.

Mutta ne, joita lento pidätti
kauneutesi ja onneni mietiskellä,
ne, jotka oppivat nimemme ...
Ne ... eivät palaa!

Tuuhea kuusama palaa
puutarhastasi seinät kiivetä,
ja taas illalla vielä kauniimpi
sen kukat avautuvat.

Mutta ne, kasteen kastelemana
jonka tipat katselimme vapisevan
ja pudota kuin päivän kyyneleet ...
Ne ... eivät palaa!

He palaavat rakkaudesta korvissasi
tuliset sanat kuulostavat;
sydämesi syvästä unesta
ehkä se herää.

Mutta mykkä ja imeytynyt ja polvillani
kun Jumalaa palvotaan hänen alttarinsa edessä,
kuten minä olen rakastanut sinua ...; päästä irti koukusta,
No ... he eivät rakasta sinua!