Robert Louis Stevenson
Robert Louis Stevenson Olen syntynyt sellaisena päivänä kuin tänään 1850 en Edinburgh. Se oli kirjailija, esseisti ja runoilija, ja joistakin teoksista on tullut kirjallisuuden klassikot paitsi lasten ja nuorten, myös kaiken ikäisille. Kirjoittaja universaaleista seikkailupeleistä, kuten Treasure Island, Musta nuoli, Ballantreen herra o Tohtori Jeckyll ja Mr. Hyde, hän eli todella yhtä jännittävää elämää. Tänään haluan kuitenkin muistaa hänet hänen tunnetuin lyyrinen puoli 4 runolla valittu hänen työstään.
Robert Louis Stevenson
Insinöörin poika, opiskeli myös tätä ammattia ja Derecho myöhemmin Edinburghissa. Mutta se oli aina tuntunut kirjallisuus houkuttelee ja päätti omistautua sille. Hän teki sen niin hyvin, että muutamassa vuodessa hänestä tuli yksi aikansa tärkeimmistä kirjailijoista.
Hänen suosionsa perustui ensisijaisesti hänen fantasia- ja seikkailuromaaniensa jännittäviin juoneihin. Mutta hän myös viljeli runoutta lapsille (Puutarha jakeille lapsille) ja aikuiset. Nämä ovat 4 runoa, jotka on valittu hänen lyyrisestä työstään.
4 runoa
Keinu
Haluatko todella pystyä heilumaan
ja nousta, laskeutua ...?
Se on yksi mielenkiintoisimmista asioista
jonka lapsi voi tehdä!
Annan itselleni vauhtia hallitsen puutarhaa
ja näen siellä kaukana
jokia ja vuoria, karjaa ja lopuksi
mitä siellä on.
Menen alaspäin jälkeenpäin ja kun menen alas, näen
ruoho maassa,
Menen ilman läpi, työnnän itseni uudelleen
Ja minä menen ylös ja menen alas, ja lentän!
Joskus rakastamme toisiamme
Marjapensan ja ruokosaarten välissä, kuten vain taivasta ympäröivän maailman läpi, oi käänteinen taivaankappale, rakkautemme vene liukui. Kirkas kuin päivä olivat silmäsi, säteilevä virta virtasi ja valtava ja ikuinen taivas säteili.
Kun kirkkaus kuoli kultaisessa hämärässä, loistava kuu nousi ylös ja täynnä kukkia kotiin palasimme. Säteilevät silmäsi sinä yönä, olimme eläneet, oi rakkaani, olimme rakastaneet.
Nyt jää ympäröi jokemme, valkoisuudellaan lumi peittää saaremme, ja talvipalon vieressä Joan ja Darby nukahtavat ja unelmoivat. Unessa joki kuitenkin virtaa ja rakkausvene liukuu edelleen.
Kuuntele melua, kun airo leikkaa sen vesiä. Ja talvi-iltapäivisin, kun fantasia unelmoi takan rätinä, vanhojen rakastajien korvissa heidän rakkautensa joki laulaa ruokossa.
Voi rakkaani, rakastakaamme menneisyyttä, koska eräänä päivänä olimme onnellisia, ja eräänä päivänä rakastamme toisiamme.
***
Kehoni on vankityrmäni
Ruumiini, joka on vankkuni,
se on myös puistoni ja palatsejani:
Ne ovat niin suuria, että olen aina siellä,
koko päivän, puolelta toiselle, hitaasti;
ja kun yö alkaa laskea
sängyssäni, uninen,
kun koko rakennus vilkkuu jälkeensä,
kuin villi lapsi,
hämärässä hän johtaa hänet polulta,
(vaeltajana, yhtenä kesäpäivänä
vuoren rinteillä ja kiipesi)
hän nukkuu edelleen vuorellaan;
Hän on niin pitkä, niin hoikka, niin täydellinen,
että siellä, ikuisilla ilmakentillä,
mielikuvitusni kohoaa kuin leija.
***
Ilman myötätuntoa tulemme yöhön
Ilman myötätuntoa tulemme yöhön
lähtevät meluisasta juhlasta, lähtevät lähtiessään
vapina miesten muistissa,
kevyt, suloinen, hauras kuin musiikki.
Kasvojen ominaisuudet, äänensävyt,
rakkaan käden kosketus, kaikki yksi toisensa jälkeen,
ne häviävät ja katoavat maan päällä:
kun taas salissa yleisö huutaa uutta tulkkia.
Joku voi kuitenkin kestää vähän kauemmin
ja hymyillen muistat vanhassa sydämessäsi
kauan unohdetuille.
Ja huomenna hänkin jää eläkkeelle verhon toiselle puolelle.
Ja niin aika, joka on uutta muille, unohtaa meidät ja jatkuu.
***