Pikkuveli
Tämä on tarina, jolla ei ollut kirjallisia tarkoitusperiä, mutta siitä tuli hieno pieni ilmiö, joka on inspiroinut, tuhonnut ja saanut suuren lukijayhteisön pohtimaan. Pikkuveli -o min— on kirja, jonka kerrotaan Ibrahima Balden äänellä ja jonka on kirjoittanut baskirunoilija Amets Arzallus. Tarinan julkaisi baskiksi Susa-kustantamo ja myöhemmin Blackie Books -kustantamo, joka vastasi sen kääntämisestä espanjaksi vuonna 2021.
Pikkuveli aloitti turvapaikkahakemuksen Irúnin maahanmuuttoviranomaiselle vuonna 2018. Tuona vuonna Ibrahima Balde tapasi Amets Arzallusin, yhden Guipúzcoasta kotoisin olevien maahanmuuttajien tukiverkoston vapaaehtoisista. "Olen Euroopassa, mutta en halunnut tulla Eurooppaan", Ibrahima kertoi Ametsille. Sillä hetkellä baski tajusi, että hänellä oli edessään hyvin erilainen anekdootti.
Tiivistelmä Pikkuveli
nykyaikainen odysseia
Tämän tyyppistä kirjaa ei voi arvostella ilman pitkiä puheita, koska sen rakenteesta, hahmoista tai kerrontyylistä puhuminen ei riitä kattamaan kaikkia vivahteita, jotka esitetään Pikkuveli. Tämä on tositarina Ibrahimasta, 24-vuotiaasta pojasta, joka ylittää Afrikan mantereen saadakseen takaisin Alhassanen, 14-vuotiaan pikkuveljensä. Kolmessa vuodessa päähenkilö eli nykyaikaisen odysseian, joka oli täynnä väkivaltaa, ystäviä, yksinäisyyttä, juuriltaan kitkemistä ja toivoa.
Kaksi päivää nuoren miehen saapumisen jälkeen Irúniin Amets Arzallus lähestyi Ibrahima Baldea tarjotakseen apuaan. Kuitenkin Ibrahima päätyi auttamaan vapaaehtoista vähitellen tavoittamaan traumatisoituneita ja tarvitsevia maahanmuuttajia. Vähän tutustuttuaan Amets kertoi uudelle ystävälleen, että hänellä oli mahdollisuus hakea turvapaikkaa. Saadakseen sen hänen oli alistuttava poliisin haastatteluun kertoakseen tarinansa.
Valmistautuminen keskusteluun
Ibrahiman kokeman kaltaisen anekdootin kertominen on vaikeaa ja epämukavaa. Nopeuttaaksesi prosessia hieman, Amets ehdotti nuorelle miehelle pienen asiakirjan luomista, jossa hän voisi ilmaista kokemuksiaan helpottaaksesi kommunikointia ihmisten kanssa, joiden on määrä haastatella sinua. Näin he aloittivat Ametsin litteroiman keskustelusarjan.
Amets selittää sen yksi syistä, jotka saivat hänet muuttamaan Ibrahiman haastattelut kirjaksi ne ovat empatia, maahanmuuttajien tarves, ja läheinen ystävyys, joka kehittyi hänen ja pojan välille, jota hän halusi auttaa. Mutta ehkä tärkein syy oli lause: "Olen Euroopassa, mutta en halunnut tulla Eurooppaan".
Hänen ansiostaan Amets tajusi, että kaikki eivät halua tulla Euroopan unioniin samoilla tulevaisuuskäsityksillä. Runoilija ymmärsi, että syitä, miksi ihmiset lähtevät kotoa, on erilaisia ja hänen perheensä. Ibrahiman tapauksessa se johtoajatuksena Se oli hänen rakas pikkuveljensä.
Erityinen suullisuus
Kuunnellessaan Ibrahimaa Amets tajusi, että hänen tapansa ilmaista ajatuksiaan ja anekdootteja oli hyvin erityinen. Nuorella miehellä oli kaunis suullisuus, melkein runollinen. Hyvin harvoilla sanoilla hän onnistui luomaan vahvoja mielikuvia, jotka eivät koskaan jättäneet haastattelijaa välinpitämättömäksi. Siitä syystä, Pikkuveli Siinä on niin selvä lyyrinen kieli.
"Istuin veljeni vieressä ja puhuin hänelle kuten nyt puhun sinulle. Hän puhui hänelle suullaan ja silmillään, koska sillä tavalla sanat eivät putoa. Tämä on Ibrahiman lause, joka osoittaa tekstin kerronnallisen laadun. Tapa, jolla poika pyörittää tarinoitaan – vaikka se onkin kovaa – ei koskaan puutu kauneutta, mikä puolestaan osoittaa päähenkilön suurta joustavuutta.
Ibrahima Balden matka
Ibrahima syntyi ja kasvoi Guinea Conakryssa vanhempiensa ja kolmen sisaruksensa kanssa. Jo pienestä pitäen haaveilin mekaanikon tai kuorma-auton kuljettajan ammatista., kauppoja, joiden avulla hän ansaitsisi tarpeeksi pysyäkseen kotona ja huolehtiakseen perheestään. Hänen isänsä kuoli pian. Kasvaessaan nuori mies onnistui ajamaan kuorma-autoja. Myöhemmin, kun Ibrahima oli poissa kotoa, hänen nuorempi veljensä teki matkan Eurooppaan parantaakseen elinolojaan.
Kuitenkin jonkin ajan kuluttua Ibrahima sai puhelun Alhassanelta Libyasta. Mentyään etsimään häntä, Hän sai selville, että hänen pikkuveljensä katosi haaksirikkoutumassa.
He ovat huolissaan hyvinvoinnistaan ja vastuulla olla vanhin lapsista, Bucket aloitti kiihkeän Alhassanen etsinnän. Toisin kuin ne, jotka jättävät kotinsa muilta mantereilta päästäkseen Euroopan unioniin, Ibrahima ei halunnut jättää kotiaan, äitiään tai pikkusiskoaan, mutta hänen täytyi suojella perheen nuorinta.
Selviytymishaaste
Siitä päivästä lähtien kun Ibrahima Balde lähti kotoa, hänen oli seurattava aavemaista polkua. Tietämättä missä Alhassane oli tai kuinka hänet löytää, tämän tarinan päähenkilö kulki Afrikan maantiedon Guineasta Maliin. Tämä matka ei ollut helppo; hänen täytyi voittaa rahan ja tuen puute sekä tehdä pakkotyötä selviytyäkseen. Ankara aavikko vei hänet Jeriaan, josta hän lähti Libyaan ja muille alueille.
Hänen veljensä etsiminen johti Ibrahimaan tapaamaan orjakauppiaita, lapsisissejä, mafioita ja rajasotilaita, jotka ryöstävät edelleen ohikulkijoita kaikesta saamastaan. Lisäksi, Hän joutui kiristyksen ja epäinhimillisen pahoinpitelyn kohteeksi. Yli kolme vuotta myöhemmin hän onnistui saapumaan Espanjaan autioituneessa tilassa, mutta menettämättä toivoa löytää m.iñán, joka ei ole vieläkään toipunut.
Ibrahima Balden lahja
Ibrahima Balde ja Amets Arzallus
Tällä hetkellä Ibrahima asuu Madridissa, jossa hän oppii lisää kuorma-automekaniikasta ja opiskelee espanjaa. Hän käyttää rahat oikeudet kirjaansa maksaakseen sisarustensa koulutuksenäitinsä ja hänen asuntonsa sairaanhoitojen lisäksi.
Muutama fragmentti Hermanitosta
-
”Pelastusvene pysyi rinnallamme ja ojensi meille pitkän köyden. Ensin nousivat lapset ja naiset. Me kaikki huusimme vuoroaan ja hän huusi meille: "Rauhoitu, rauhoitu". Joten rentouduin hieman. Minun vuoroni tuli. He ojensivat minulle köyden, antoivat vettä ja peiton. Join juoman ja aloin itkeä kuin pieni lapsi, sitten nousin seisomaan ja katsoin ympärilleni nähdäkseni, mistä he olivat tulossa. Nyt tiedän, että meri ei ole paikka istua.
-
”Kun henki lähtee sinusta, sitä ei ole helppo palauttaa. Tällaisia ihmisiä on monia, olen nähnyt sen. Kadonneita ihmisiä, ihmisiä, jotka haluavat kuolla, mutta elävät. Ihminen ei voi kestää niin paljon kärsimystä. Jos kärsit niin, sinäkin tulet sairaaksi. Pääsi jättää sinut tuoliin ja lähtee pois. Ihmiset kävelevät ohitsesi ja sanovat, että olet hullu."