Oscar Soto Colas | Valokuvaus: Facebook-profiili
Oscar Soto Colas Hän on kotoisin La Riojasta. Hän toimii myös Riojan kirjailijayhdistyksen (ARE) puheenjohtajana. Hän on kirjoittaja maan veri y Paholainen Firenzessä, joka voitti Círculo de Lectores de Novela -palkinnon vuonna 2017 ja on juuri julkaissut uusimman romaaninsa nimeltä venetsialainen punainen. Tässä haastattelu Hän kertoo meille hänestä ja useista muista aiheista. Paljon kiitoksia omistautuneesta ajasta ja ystävällisyydestäsi.
Oscar Soto Colas. Haastatella
- ACTUALIDAD LITERATURA: Uusi romaanisi on nimeltään venetsialainen punainen. Mitä kerrot meille siitä ja mistä idea tuli?
OSCAR SOTO COLAS: kertoo elämästä Jeanne d'Castro, nainen XVII yksi lahja maalaukseen, ja hänen kamppailunsa tullakseen sellaiseksi, joksi hän syntyi: taiteilijaksi. Tätä varten hänen on kohdattava kohtalo, jonka muut haluavat määrätä hänelle. Kuvitteellinen tarina, mutta se on paljon velkaa naistaiteilijoille, jotka eivät viime aikoihin asti esiintyneet taidehistorian kirjoissa. The ajatus syntyy juuri, kun syvennyn samaan taiteen historiaan ja tarkistan kuinka useaan otteeseen naisten panos taiteeseen on jätetty huomiotta tai halveksittu.
- AL: Voitko palata ensimmäiseen lukemasi kirjaan? Ja ensimmäinen kirjoittamasi tarina?
CSO: Jos se ei ollut ensimmäinen, yksi ensimmäisistä oli a tarinakokoelma Chestertonista Isä Brown jonka siskoni antoi minulle. Ihana kirja, joka minulla on edelleen. Minulla ei ole ensimmäistä tarinaani kovinkaan esillä, mutta olen varma, että se oli yksi niistä sarjakuvat että kun olin 7 tai 8 vuotias, muistan kirjoittaneeni ja piirtäneeni. Enemmän kuin supersankareita he sekoittivat kaksi teemaa, joista olin tuolloin intohimoinen: cowboy- ja intiaanielokuvia ja robotit jättiläisiä. Ehkä sieltä syntyi kokonaan uusi genre.
- AL: Pääkirjoittaja? Voit valita useamman kuin yhden ja kaikkien aikakausien joukosta.
OSC: Bufff… Voisin antaa sinulle 50 luettelon silmää räpäyttämättä. Muutamia mainitakseni, vaikka unohdan monia muita: Murakami, Franzen, Ursula K. Leguin, atxaga, maanmieheni Andres Pascual. Edward Mendoza, Miles, Landman, Marias, Ana Gavalda, Toti Mtez. Leceasta, Shan Sa, Arundhati Roy, Hillary Mantel, Richard Ford, Cormac McArthy ja tietysti Stephen kuningas.
Klassikoista Scott fitzgerald, unamuno, Baroja Ja tietenkin pahus y Tolstoi. Kaikki mitä romaanista voi tietää, on mukana Kahden kaupungin historia y Sota ja rauha.
- AL: Minkä kirjan hahmon olisit halunnut tavata ja luoda?
OSC: En ole mytomaani tässä suhteessa, joten en halua tutustua romaanin hahmoon enemmän kuin mitä sen kirjoittaja on halunnut näyttää minulle hänestä. Mitä luomiseen tulee, sanoisin, että kuka tahansa niistä, jotka asuvat Macondo Garcia Marquezista. On mahdotonta yhdistää hahmoa, paikkaa ja juoni niin loistavalla tavalla. A täydellinen yhdistelmä.
- AL: Onko sinulla mitään erityisiä tapoja kirjoittaa tai lukea?
OSC: Ei varsinaisesti mitään. Vähän instrumentaalinen musiikki ja mieluiten haluan kirjoittaa huomenna. Ei muuta kuin tuo.
- AL: Ja haluamasi paikka ja aika tehdä se?
OSC: Kuten sanoin aiemmin aamulla. of 9-13 on parasta aikaaniVaikka minullakaan ei ole erityistä maniaa. Jos kohtaus tai luku saa minut loukkuun enkä voi lopettaa kirjoittamista, voin tehdä sen iltapäivällä tai yöllä.
- AL: Onko muita genrejä, joista pidät?
OSC: Pidän todella tieteiskirjallisuus ja luen paljon testi. Ensimmäinen asia, koska uskon, että yhteiskunta voidaan jäljittää sen tieteiskirjallisuuden kautta. Se on upea lämpömittari aikakauden painamiseen. Esseessä luen kaikkea taiteesta sosiologiaan. Luin ennen paljon runoutta, mutta olen lopettanut sen tekemisen ja minun pitäisi palata siihen. Näinä aikoina lukemisen iloksi lukeminen on melkein jotain kumouksellista. Runous on melkein jotain kumouksellista.
- AL: Mitä luet nyt? Ja kirjoittaminen?
OSC: Luen a Caravaggion bibliografia Kirjailija: Andrew Graham Dixon Aloitin sen juuri. Vasta eilen olisin kertonut sinulle, että luin Virginia Feitoa. Kirjoitan, tai pikemminkin korjaan, a sarake mediaa varten.
- AL: Miten luulet julkaisukentän olevan?
OSC: Elämme kummallisia aikoja tässä suhteessa. Niin paljon ei ole koskaan julkaistu. ja siinä on positiivinen puoli ja toinen ei niin paljon. Minulle jää ajatus, ettei meillä ole koskaan ihmisen historiassa ollut näin paljon pääsyä kirjallisuuteen.
- AL: Onko kokemamme kriisihetki sinulle vaikea vai pystytkö pitämään jotain positiivista sekä kulttuurisella että sosiaalisella alueella?
OSC: Uskon, että muutokset tuovat mahdollisuuksia. Se on klisee, mutta olen sen vahva puolestapuhuja. Äänikirjat, kirjallisuuden siirto audiovisuaaliseen mediaan tai uudet teknologiat muuttavat tapaamme lähestyä kaunokirjallisuutta. Uskon, että kuten aina, rehelliset ja rakkaudella laaditut tarinat säilyvät. Tarinoiden kertominen on ihmisen DNA:ssa. Se on osa prosessia, joka teki meistä sen, mitä olemme tänään, eikä se muutu. Vaihda vain ajoneuvoa kertoaksesi nämä tarinat.