Valokuvaus: Marina Sanmartínin luvalla.
Marina Sanmartin julkaisee uuden romaanin nimeltä kädet niin pienet. Kirjoittaja ja kolumnisti, löydämme hänet joka päivä Madridin kirjakaupasta Cervantes ja Cía. Tässä haastattelu kertoo meille tästä tarinasta ja paljon muuta. Kiitän sinua niin paljon ajastanne ja ystävällisyydestänne.
Marina Sanmartin- Haastattelu
- ACTUALIDAD LITERATURA: Uusi romaanisi on nimeltään kädet niin pienet. Mitä kerrot meille siitä ja mistä idea tuli?
MARINA SAN MARTIN: Idea syntyi Tokio, niiden päivien aikana, joita vietin siellä syksyllä 2018, muutama päivä, jotka monista syistä muuttivat elämäni. kädet niin pienet on trilleri klassinen ja tyylikäs, osa Noriko Ayan, maailman kuuluisimman tanssijan murha; ja samalla se on intiimimpi romaanini; a pohdinta halusta ja sen rajoista, kirjallisuudesta testipenkkinä ja myös siitä, mitä ymmärrämme rakkaudella.
- LISÄÄ:Voit palata ensimmäiseen lukemaasi kirjaan? Ja ensimmäinen tarina, jonka kirjoitit?
MS: Muistan monia ensilukuja, mutta ne, jotka tulevat mieleeni useimmiten myöhäisestä lapsuudestani ja varhaisesta nuoruudestani, ovat kronologisessa löytöjärjestyksessä Loputon tarina, Oljen paino y Sankareista ja haudoista. Siitä olen varma, vaikka en muistakaan ensimmäistä asiaa, jonka kirjoitin Lapsuudessani ei ole hetkeäkään, jolloin en haluaisi kirjailijaksi.. Tuo pyrkimys on aina ollut olemassa, varhaisista vuosista lähtien, ehkä siksi, että tiesin hyvin varhaisesta lähtien ja he saivat minut näkemään, että olin siinä hyvä; Se voi johtua siitä, että ihmiset, joista pidin ja joista kiinnostuin kasvaessani – opettajat, perheenjäsenet, ihastukset – olivat innokkaita lukijoita.
- AL: Pääkirjoittaja? Voit valita useamman kuin yhden ja kaikkien aikakausien joukosta.
MS: Minulla on monia: Henry James, Patricia Highsmith, Milano kundera, iirikset Murdoch, Marguerite Duras, Daphne du maurier, Rafael Chirbes…
- AL: Minkä kirjan hahmon olisit halunnut tavata ja luoda?
NEITI: Tapaa Tom Ripley; luo, Ignatius Reillylle, ja Ceciuosin vakuutus tai Zeno, ja Zenon tietoisuus.
- AL: Onko sinulla mitään erityisiä tapoja kirjoittaa tai lukea?
NEITI: kun jään jumiinSammutan tietokoneen ja palata muistivihkon teksti, käsin. Se pitää minut aina liikkeellä.
- AL: Ja haluamasi paikka ja aika tehdä se?
NEITI: Minun luonani, varhainen, In ensimmäinen latte päivän.
- AL: Onko muita genrejä, joista pidät?
NEITI: En pidänykyaikainen kynttilä, mutta myös löytää upeita klassinen. Viime kesänä luin Haaveilen punaisessa paviljongissa, kirjoittanut Cao Xueqin, Kiinasta XNUMX-luvulta, ja pidin siitä todella.
- Mitä luet nyt? Ja kirjoittaminen?
NEITI: Leijona aina joitakin kirjoja heti. Tällä hetkellä minulla on yöpöydällä Mestariteos, kirjoittanut Juan Tallon; Suuttumus, kirjoittaneet Juana Salabert ja Lukemisen historiaKirjailija Alberto Manguel Mitä tulee siihen, mitä kirjoitan, ensimmäistä kertaa Työskentelen esseen parissa ja nautin siitä kovasti. Toivottavasti voin kertoa pian lisää.
- AL: Kuinka luulet julkaisutilanteen ja mikä päätti yrittää julkaista?
NEITI: mielestäni kärsiä liiallisuudesta. Nimikkeitä julkaistaan niin paljon, että niille on vaikea kiinnittää ansaitsemaansa huomiota ja erottaa kaikki hyvät. Saadaksesi etuja,Usein määrä on tärkeämpi kuin laatu —Tekijät kirjoittavat nopeammin julkaistakseen useammin, kustantajat lataavat itseensä uutuuksia tasapainottaakseen tasapainoaan, kirjat pysyvät kirjakaupoissa lyhyen aikaa, koska ne eivät kirjaimellisesti sovi ja joutuvat poistumaan, jotta uudet tulokkaat pääsevät sisään…—. Nyt kun elämme lukemisen jälleennäkemisen hetkeä, meidän pitäisi miettiä uudelleen, miten varmistetaan, että uusia lukijoita on täällä jäädäkseen.
- AL: Onko kokemaamme kriisitilanne vaikeaa sinulle vai pystytkö pitämään jotain positiivista tulevia tarinoita varten?
NEITI: Tunne onnekas koska minulle se on ollut melko siedettävää. Läheiseni eivät ole sairastuneet tai toipuneet ilman seurauksia, ja yksinäisyys auttoi minua paljon synnytyksen aikana, jonka kestin erittäin hyvin ja Tartuin tilaisuuteen kirjoittaa. Lisäksi tilanne paljasti, kuinka paljon naapurusto rakasti kirjakauppaamme, Cervantesia ja yritystämme, ja se oli jännittävää.
Lisäksi myös kirjakaupan ansiosta ihmisten suru on saavuttanut minut joka yleensä vierailee meillä ja on kärsinyt. Tarinasi ovat auttaneet minua Nähdä pidemmälle Omasta kokemuksestani, joten meidän pitäisi yrittää ymmärtää koko todellisuus, pitäen mielessä, että se, mitä meille tapahtuu, ei ole tapahtuman tai tragedian ainoa versio. Tästä ajatuksesta aion kirjoittaa ennemmin tai myöhemmin.