Valokuvaus: Leticia Sierra.
leticia sierra Hän on asturialainen ja tulee maailmasta journalismi, mutta on antanut siirry kirjallisuuteen kirjoittanut romaani musta sukupuoli se saa ihmiset puhumaan. se on Eläin. Tässä haastattelu Hän kertoo meille siitä ja monista muista aiheista. Arvostan suuresti ystävällisyyttäsi ja aikaa omistettu.
Leticia Sierra - Haastattelu
- ACTUALIDAD LITERATURA: Muistatko ensimmäisen kirjan, jonka luit? Ja ensimmäinen tarina, jonka kirjoitit?
LETICIA SIERRA: Ensimmäiset lukemani romaanit olivat nuorten: seikkailuja Esther y Viisi. Ensimmäistä "aikuisten" romaania en muista tarkalleen mitä se oli, mutta luulen, että se olisi jokin otsikko Agatha Christie ja Victoria Holt.
Ensimmäinen kirjoitettu tarina se oli kuusi tai seitsemän vuotta vanha ja se oli tarina, piirustuksilla ja että itse ompelin langalla, jotta se näyttäisi siltä kuin ne, jotka näin kirjakaupoissa.
- AL: Mikä oli se kirja, joka vaikutti sinuun ja miksi?
LS: Kuoleman ennustettu kronikka, Gabriel García Márquez, koska hän on historian parhaiten sanottu spoileri. Minusta se oli upeaa, järkyttävää, julmaa.
- AL: Ja tuo suosikkikirjailija? Voit valita useamman kuin yhden ja kaikkien aikakausien joukosta.
LS: Gabriel García Márquez, Isabel Allende, Lawrence SilvaAnne Perry, PD James, Agatha ChristieMary Higgins Clark, Dolores Redondo, Paarit laeckberg... Ja jatkaisin luettelointia.
- AL: Mitä löydämme romaanistasi, Eläin?
LS: Eläin on rikosromaani, jossa teen a pohdintaa siitä, missä on moraalinen rajamme. Että lukija ihmettelee kuinka pitkälle hän voisi mennä tietyissä tilanteissa tai olosuhteissa, jos hän ylittäisi sen hienon linjan, joka erottaa ihmisen eläimestä, pedosta.
Pystymmekö tappamaan? Olosuhteista riippuen olen vakuuttunut siitä, että kyllä, me kaikki pystymme ylittämään sen linjan, josta puhun, sen linjan, joka erottaa ihmisen pedosta. Ja vähemmässä määrin, päivittäin, se on yleisempää kuin luulemme, että annamme eläimemme kuonon ilmestyä. Meille on helpompaa turvautua loukkauksiin tai selittäviin asioihin kuin hyvää huomenta, kiitosta tai kiitosta. Elämme yhteiskunnassa, jossa on helpompaa olla huono kuin hyvä. ja mikä pahempaa, joskus se on paremmin nähtävissä ja jopa standardoitu. Se yllättää meitä yhä vähemmän ja se on lievästi sanottuna huolestuttavaa, sanomatta vaarallista.
Stunne, että olemme hyvin haavoittuvia ja melko alttiita väkivallallejoko suullinen tai fyysinen on yksi romaanin akseleista. Ja haluaisin mielelläni laittaa tuon pohdinnan lukijan mieleen, niin että kirjan lopussa hän löytää itsensä myötätuntoisesti lähestymistapaani kohtaan.
Ja tätä varten, vuonna Eläin the törkeän rikoksen tutkinta pienessä ja rauhallisessa Asturian kaupungissa, mutta tutkimusta kehitettiin kahdella tavalla: poliisi ja toimittajat. Poliisi, pääosassa kansallisen poliisin murharyhmän tarkastaja, ja toimittaja, paikallisessa toimittajassa. Ensimmäinen, jäykkä tutkintalinja, jota poliisi- ja oikeudelliset menettelyt rajoittavat hyvin. Toinen, äärettömän joustavampi ja vähemmän keinoin kuin poliisi, mutta joka myös saavuttaa tuloksia ja vihjeitä tapauksesta. Molemmat líneas he antavat vihjeitä lukija mitä tapahtui, miten se tapahtui, miksi se tapahtui ja kuka oli teloittaja.
- AL: Minkä kirjallisuuden hahmon olisit halunnut tavata ja luoda?
LS A Hercule Poirot. Hän näyttää minulle esteettisesti groteskiselta hahmolta, psykologisesti erittäin mielenkiintoiselta ja täysin ajattomalta.
- AL: Onko sinulla mitään erityisiä tapoja kirjoittaa tai lukea?
LS: Kirjoittaakseni tarvitsen ympäristön melua: televisio päällä, ihmiset puhuvat ja jos riitaa paljon paremmin, melu, melu. Hiljaisuus henkii suuresti minua ja myös yksinäisyys. Haluan huomata ihmisiä ympärillä. Siksi minun on hyvin vaikea päästä toimistoon kirjoittamaan. Tykkään kirjoittaa luokkahuoneessa, mieheni ja tyttäreni vieressäni ja mahdollisuuksien mukaan puhuessamme. Itse asiassa kirjoitin osan tästä romaanista kahvilassa, kun odotin tyttäreni lähtevän englannin kurssilta.
Sen sijaan, minun täytyy olla ehdottoman hiljainen lukeani. En siedä lukemista musiikin taustalla tai television ollessa päällä. Joten suosikkini lukemiseen on yöllä ja sängyssä. Olen niin outo.
- AL: Ja haluamasi paikka ja aika tehdä se?
LS: Kirjoitan milloin tahansa. Nyt kun olen kotona, milloin tahansa. Yleensä aamulla. Kun hän työskenteli, kun hän tuli töistä kotiin ja se oli seitsemästä iltapäivällä kymmeneen tai yksitoista yöllä. Joka päivä. Ja kuten sanoin aiemmin, suosikkipaikkani on olohuone.
Varaan lukemisen yöksi, vaakasuoraan tai mikä on sama, sängyssä ja täydellisessä hiljaisuudessa.
- AL: Lisää kirjallisuuden tyylilajeja?
LS: Odotettavissa oleva aiheeni on runous. En voi ymmärtää sitä ja pidän hyvin vähän runoutta, mutta oman tietämättömyyteni vuoksi.
kuten teatteri, erityisesti Aleksanteri Casona. Ja Historiallinen romaani se kiinnittää myös huomioni. Lisäksi se on tyylilaji, johon hän olisi uskoton poliisin genreen.
- AL: Mitä luet nyt? Ja kirjoittaminen?
LS: Luen asturialaista kirjailijaa: Alicia G.Garcia ja hänen rikosromaani Vankila. Suuri kritiikki tiettyjen televisio-ohjelmien kyynisyydestä ja valheista sekä siitä, kuinka kauhistuneita olemme tai olemme katsojia. Erittäin suositeltavaa.
- AL: Kuinka luulet julkaisutilaisuuden olevan niin monelle kirjoittajalle kuin on tai haluat julkaista?
LS: Olen uusi julkaisumaailmassa. Se on ensimmäinen romaani, joten en todellakaan tiedä mitä kertoa sinulle. Mutta pelkään, että kirjoitetaan enemmän, paljon enemmän kuin luetaan, joten kirjoittaja on aina epäedullisessa asemassa. Mitä kyllä Kerron kaikille niille kirjailijoille jotka yrittävät saada heidät julkaisemaan, etteivät he lopeta yrittämistä, etteivät heitä pyyhkeeseen, että he lähettävät edelleen käsikirjoitusta, että heidät sitkeä, jatkuva, itsepäinen ja että he uskovat paljon itseensä ja työhönsä. Ei sitä koskaan tiedä.
- AL: Mikä on kriisin hetki, jossa elämme olettaen sinut? Voitko pitää jotain positiivista tai hyödyllistä tuleville romaaneille?
LS: Tuolloin oletitte, että toukokuussa 2020 suunniteltu romaanin julkaisu on lykättävä tammikuuhun 2021. Ja nyt yhteys lukijaan puuttuu, koska esitykset ovat linjalla, tuskin voi järjestää kokouksia tai henkilökohtaisia allekirjoituksia.
Mielestäni tämä pandemiatilanne jättää meille vähän positiivisia. On liikaa kuolemia, liian monta perhettä erotettu vuodeksi ja liikaa aivottomia pellejä kaikesta huolimatta saadakseen positiivisia lukemia. Hieman kevytmielinen Mielestäni tilannetta, jossa ei ole muuta vaihtoehtoa kuin viettää paljon aikaa kotona, luetaan enemmän ja enemmän jotkut ovat huomanneet, että lukeminen on viihdyttävää. Ja se on erittäin myönteistä.