Tänään nautimme nykyisestä kirjallisuudestamme ja myös niistä klassikoista, jotka kuuluisat kirjoittajat jättivät meille ennen lähtöä, mutta miten kirjallisuus tuli päiviin? Tiedätkö mitään kirjallisuusperinteestä? Jos olet koskaan miettinyt, kuinka tämä harrastus, joka on niin koukuttanut meitä, on levinnyt vuosisatojen ajan, pysy lukemalla tämä artikkeli kanssamme. Siinä me kerromme sinulle kirjallinen lähetys nykypäivään.
Kirjallisuusperinne
Kun puhumme kirjallisuusperinteestä, puhumme koko historian aikana luotuista teoksista. Tämä teosjoukko muodostaa taustan, jota nykyiset ja vanhat kirjailijat käyttävät malli luomuksistasi.
La Espanjan kirjallinen perinne Se koostuu joukosta teoksia, jotka on kirjoitettu Espanjassa vuosien varrella, mutta sillä on läheiset suhteet muiden maiden kirjallisuudet kuten ranska, italia, englanti jne. Esimerkiksi: Pinocchio tai Gulliver eivät kuulu espanjalaiseen kirjallisuuteen, mutta ne ovat hahmoja, jotka ovat osa perinteitä.
Espanjalainen kirjallisuus muodostuu länsimaisesta kirjallisuusperinteestä, johon myös muut eurooppalaiset ja amerikkalaiset kirjallisuudet kuuluvat. Tämä kirjallinen perinne alkoi muodostua Muinainen kreikka 28 vuosisataa sitten, ja sitä kasvattivat Antiikin Rooma ja raamatullinen perinne. Rooma, Kreikka ja Raamattu edistivät teemoja ja tyylejä, jotka vuosisatojen kuluttua palvelivat ja inspiroivat edelleen eurooppalaisia ja amerikkalaisia kirjailijoita.
Kirjallinen lähetysprosessi
Prosessi, joka on mahdollistanut kirjallisuuden välittämisen vuosien varrella se toimii näin: kirjailija ottaa olemassa olevat argumentit, teemat ja hahmot ja sisällyttää ne teokseen muutosprosessin kautta; puolestaan tästä uudesta teoksesta tulee inspiraation lähde muille.
Esimerkki tästä prosessista on tarina hahmosta, joka suunnittelee tulevaisuuttaan, mutta menettää kaiken. Tämä tarina on peräisin muinaisesta alkuperästä ja on edelleen olemassa. Seuraavaksi aiomme nähdä, kuinka tämä tarina on kehittynyt ajan myötä uusien kirjallisuustekstien avulla:
Pancatantra
Vanhassa teoksessa intialainen kirjallisuus, Pancatantra, kerätään tarina, jonka päähenkilö on huono Brahmin, joka haaveilee eduista, joita riisikeittimen myynti tuo hänelle, mutta potti vahingossa rikkoutuu. Tarina alkaa näin:
Eräässä paikassa asui Brahmin nimeltä Svabhakripana, jolla oli potti täynnä riisiä, joka oli annettu hänelle almuiksi. Hän ripusti tämän ruukun naulasta seinälle, pani sängynsä sen alle ja vietti yön katsellen sitä katkaisematta silmiään ajattelemalla näin: -Tämä potti on täysin täynnä riisijauhoja. Jos nyt tulee nälänhädän aika, saan häneltä sata kappaletta hopeaa. Kolikoilla ostan pari vuohia. Koska nämä rodut ovat puolen vuoden välein, kerään koko karjan. Sitten ostan vuohien kanssa ...
Calila ja Dimna
Tarina tulee länteen a arabialainen kokoelma tarinoista Calila e Dimna. Tällä kertaa päähenkilö on uskonnollinen ja esine on purkki hunajaa ja voita:
«He sanovat, että uskovainen sai alamanttia joka päivä rikkaan miehen talossa; he antoivat hänelle leipää, voita, hunajaa ja muita asioita. Hän söi leivän ja loput varastoi; Hän pani hunajan ja voin purkkiin, kunnes se oli täynnä. Hänellä oli kannu sängynsä päässä. Tuli aika, jolloin hunaja ja voi kallisivat, ja pappi sanoi eräänä päivänä sängyssä istuen: ».
Don Juan Manuel
XNUMX-luvulla Pikkulasten Don Juan Manuel otti aiheen tarinaan, jossa pääosassa oli nuori nainen, joka kuljetti hunajapurkkia:
"Kreivi", sanoi Petronio, "siellä oli Dona Truhana-niminen nainen, rikkaampi kuin köyhä, joka eräänä päivänä meni torille kulholla hunajaa päähänsä." Kun hän meni tietä pitkin, hän alkoi ajatella myyvänsä tuon hunajan ja ostavansa erän munia rahalla, josta kanat kuoriutuvat, ja että myöhemmin rahalla hän myisi kanansa ostaisi lampaita, joten hän osti voitolla, kunnes hän oli rikkaampi kuin kukaan hänen naapureistaan.
Tarina «La lecherasta», kirjoittanut Félix María Samaniego
Viisi vuosisataa Don Juan Manuelin kirjoittamisen jälkeen Félix María Samaniego kirjoittaa uuden version tarinasta jakeella:
Hän pukeutui päähänsä
lypsy syöttäjä markkinoille
tuon kyvyn kanssa,
tuo yksinkertainen ilma, tuo ilo,
että hän sanoo jokaiselle, joka huomaa hänet:
Olen onnellinen onnestani!
... onnellinen lypsy marssi yksin,
he sanoivat toisilleen näin:
«Tämä maito myytiin,
hän antaa minulle niin paljon rahaa ... ».
Ja niin edelleen tähän päivään asti, kunnes meillä on Shakespearen, Nerudan, Cervantesin, García Márquezin, Benedettin ja monien muiden kirjoittamia sanoja, upeita ennen ja ikuisesti ... Koska kirjallisuus ei koskaan kuole, ja niitä tulee aina olemaan tekstejä, jotka saavat sen jatkumaan ajassa, vuosisatojen ajan.