"Kevyet romaanit". Kirjallisuusilmiö, joka lakaisee Japania.

"kevyitä romaaneja'Tai'kevyet romaanit"(Kevyt romaani laito noberu, myös soittaa ラ ノ ベ  ranobe) poika Japanille tyypillinen kirjallisuus, joka on viime aikoihin asti täysin näkymätön lännelle, mutta se on avaamassa aukkoja markkinoilla alkuperämaan rajojen ulkopuolella. Termi "kevyt romaani"se on wasei-Eigoeli pseudo-anglikismi, jota käytetään vain Japanissa ja jota kielen äidinkielenään puhuvat eivät tunnista tai käytä. Siksi nousee suurin ongelma määritellä, mitkä ovat kevyitä romaanejakoska nimi itsessään voi olla harhaanjohtava, ja jopa japanilaisilla itsellään on vaikeuksia sopia sen merkityksestä.

Vaikka voisi ajatella, että niitä kutsutaan "kevyiksi romaaneiksi" niiden pituuden takia, niin ei ole, koska heillä on yleensä keskimäärin 50.000 sanaa, joka vastaa suunnilleen anglosaksista romaania. Toisaalta monilla on yksinkertainen sanasto ja kielioppi tavoittaa nuorempi yleisö, mutta se ei ole myöskään kaikkien yhteinen nimittäjä. Tämä viimeinen kohta on mielenkiintoinen, koska vaikka on ehdotettunuori aikuinenNiiden määrittelemiseksi japanilaiset kustantajat ovat haluttomia, koska he eivät halua olla suljettuja yhdestä väestöstä.

Viime kädessä sinun on ymmärrettävä se «kevyt romaani»Ei ole kirjallisuusluokittelu (kuten "tieteiskirjallisuus" tai "trilleri«), Vaan pikemminkin seurauksena markkinointi markkinoiden monopolisoivien yritysten mainostama (kuten DC: n ja Marvelin kanssa tapahtuu amerikkalaisten sarjakuvasektorilla). Vaikka kaikille kevyille romaaneille on yhteinen elementti, joka, vaikka se ei ole lopullinen, auttaa tunnistamaan ne: heidän manga-tyyliset kannet ja piirrokset (Japanilainen koominen).

Kevyiden romaanien alkuperä

"Se on kuin hänen luonnollinen tapa olla, tuon kylmän ilmeen lukemisen luokkahuoneen kulmassa. Keskittyi seinien rakentamiseen hänen ympärillään.

Ikään kuin olisi luonnollista, että hän olisi siellä.

Ikään kuin olisi luonnollista olla täällä. "

Nisio Isin, "Bakemonogatari, Hirviön historia. »

(Oma käännös)

Kevyiden romaanien historia juontaa juurensa aikakauslehdet massa japanilainen kuten heidän amerikkalaiset kollegansa, kuten kuuluisa Outo tarinas (josta kirjoitit HP Lovecraft), olivat fantasia-, tieteiskirjallisuus- ja etsiväjuttuja. Silloinkin näiden aikakauslehtien kirjoittajat olivat avoimia länsimaiselle vaikutukselle (he ihailivat erityisesti teoksia, kuten 20.000 liigaa vedenalaista liikennettä, kirjoittanut Jules Verne ja Rue Morgen rikoksetkirjoittanut Edgar Allan Poe).

Tästä ajanjaksosta alkaen ogonbatto (1930), Takeo Nagamatsu (pidetään yhtenä historian ensimmäisistä supersankareista jo ennen Batmania ja Supermania), ja etsivän seikkailut Homura soroku (1937-1938), kirjoittanut Sano Soichi (vaikuttanut selvästi Arthur Conan Doylen Sherlock Holmes). Lisäksi, ja tällaisen tyypillisen japanilaisen genren edeltäjinä, oli tarinoita «maagiset lapset«Tai lapsia, joilla on valtaa, kuten Murajama Kaitan Madojidenissa (1916).

Kulttuuri massa sodanjälkeisessä Japanissa

Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen vuonna 1945, samaan aikaan nykyaikaisen mangan, aikakauslehtien syntymän kanssa massa Rising Sunin maalla alkoi olla oma luonteensa ja olla yhteydessä kansallisiin sarjakuvamarkkinoihin. 70-luvulle mennessä valtaosa näistä aikakauslehdistä oli luopunut perinteisistä kuvituksista manga- ja animeestetiikka (Japanilainen animaatiosarja). Toisaalta kustantajat alkoivat julkaista romaanimuodossa tarinoita, joista heidän yleisönsä pitivät eniten.

Ensimmäinen suuri vallankumous, joka loi perustan kaikelle, mitä seurasi, tuli suurella menestyksellä Arslanin sankarillinen legenda (1986 lähtien), Yoshiki Tanakan eeppisten fantasiaromaanien saaga ja erityisesti slayers (1989-2000), joka parodioi miekka ja noituus perinteinen. Jälkimmäinen sovitettiin animaatiosarjaksi, joka Espanjassa tunnettiin nimellä Reena ja Gaudi, ja esitettiin 90-luvulla.

Uuden vuosituhannen saapuminen

«- Nimeni on Haruhi Suzumiya. Olen kotoisin East High Schoolista.

Tähän asti se tuntui normaalilta. Kääntyminen katsomaan häntä oli liikaa vaivaa, joten tuijotin suoraan eteenpäin. Hänen äänensä jatkoi:

"Minulla ei ole kiinnostusta pikkuhiljaa kohtaan." Jos täällä on muita ulkomaalaisia, aikamatkailijoita tai paranormaaleilla voimilla toimivia "espers", anna heidän tulla tapaamaan minua. Siinä kaikki."

Se käänsi minut ympäri.

Nagaru Tanigawa, "Haruhi Suzumiyan melankolia".

Joidenkin nimikkeiden hyvästä myynnistä huolimatta kevyet romaanimarkkinat olivat edelleen hyvin vähemmistö muihin viihteen muotoihin verrattuna. Kuitenkin vuonna 2003 tuli suuri isku, joka muutti hänen panoraamansa ikuisesti: julkaisu Haruhi Suzumiyan melankoliaNagaru Tanigawa, tarina tieteiskirjallisuudesta, mysteeristä ja paranormaaleista ilmiöistä.

Tämä kirjailija menestyi ennennäkemättömästi, avaten ovet myöhemmille kirjailijoille seuraamaan hänen jalanjäljitään ja saamalla kustantajat näkemään liiketoiminnan tällä taidemuodolla. Vuoden 2007 ensimmäinen vuosineljännes Haruhi Suzumiya oli myynyt yli 4 miljoonaa kappaletta, ja kaikkiaan ne on painettu 16,5 miljoonaa kappaletta sarjaa 15 maassa, 8 miljoonaa pelkästään Japanissa.

Suosion kasvu

Linnan ikkunasta pari jade-silmää seurasi isän ja tyttären pieniä hahmoja leikkimässä metsän sisäänkäynnillä.

Ikkunassa seisova nuori nainen ei ollut kaukana heikosta tai ohikiitävästä. Hänellä oli vaaleat, pehmeät vaaleat hiukset, ja hänellä oli yllään arkaainen tyylinen mekko, joka kääri hänen hoikka ruumiinrakenteensa. […] Se oli joku, joka ei näyttänyt sopivan synkän Einsbernin linnan talvimaisemiin.

"Mitä katsot, Sabre?"

Kun Irisviel soitti hänelle takaapäin, nuori nainen ikkunassa kääntyi ympäri.

—Kiritsugulle ja tyttärellesi, jotka leikkivät metsässä. "

Kenraali Urobuchi, "Fate Zero".

Jälkeen Haruhi Suzumiya, Muita nimikkeitä syntyi, jotka ansaitsivat yleisönsä itsenäisesti. Voisimme mainita tapauksen Kohtalo nolla (2006-2007), kirjoittanut kenraali Urobuchi, a trilleri tumma fantasia psykologinen. Tarkasti, Vuosi 2006 merkitsi kevyiden romaanien nousua, joka kasvatti myyntiään vuosi toisensa jälkeen, saaden kokonaisen sukupolven japanilaisia ​​nuoria (ja yhä enemmän muista maista) tutustumaan lukemisen iloon.

Teosten ja kirjoittajien luettelo on niin pitkä välineessä, josta on tullut niin tuottelias, että on vaikea nimetä niitä kaikkia. Tarjolla on kevyitä romaaneja jokaiseen makuun: komedia, draama, romanssi, eroottisuus, tieteiskirjallisuus, fantasia, poliisi ... Muutamia mainitakseni: Spice ja Wolf (2006), kirjoittanut Isuna Hasekura; Toradora! (2006-2009), kirjoittanut Yuyuko Takemiya; Sword Art Online (Vuodesta 2009 eteenpäin), kirjoittanut Reki Kawahara; Ei peliä Ei elämää (2012), kirjoittanut Yuu Kamiya; Re: Zero (Vuodesta 2012 eteenpäin), kirjoittanut Tappei Nagatsuki; konosuba (Vuodesta 2012 eteenpäin), kirjoittanut Natsume Akatsuki; Yojo Senki (vuodesta 2013), kirjoittanut Carlo Zen; tai Goblin Slayer (vuodesta 2016), kirjoittanut Kumo Kagyu. Kaikille näille saagoille on tunnusomaista, koska niiden pitkästä kestosta on voitu päätellä suuri määrä määriä ja sovitettu erilaisiin animaatioihin.

Arvokkaat kevyet romaanit

Erityinen maininta ansaitsee kirjailijan työn Nisius Isin (kirjoitetaan usein nimellä nisiOisiN, korostaakseen, että hänen nimensä on palindromi), jota monet kriitikot pitävät yhtenä viime vuosikymmenien suurimmista väliaineen peruskorjaajista. Hänen tyylilleen on ominaista, että hän on itsereferentiaalinen, sekoittaa draamaa ja komediaa, rikkoo toistuvasti neljännen seinän, pitkiä vuoropuheluja, monimutkaisia ​​alatekstejä ja naishenkilöitä, joilla on vahvat hahmot, vahvat persoonallisuudet ja monimutkainen psykologia.

"" Voi, ymmärrän ", Senjougahara mutisi ja kuulosti pettyneeltä. Suunnittelin tehdä sinulle kaikenlaisia ​​asioita, jos saan mahdollisuuden. Niin paha.

"Se kuulostaa jonkinlaiselta groteskilta salaliitolta selän takana ..."

-Miten töykeä. Olin juuri menossa &% sinuun / - jälkeen * ^ siellä.

"Mitä nuo symbolit tarkoittavat?

—Ja halusin tehdä sinusta tämä y että liikaa.

"Mitä tuon alleviivan pitäisi ehdottaa?"

Nisio Isin, "Bakemonogatari, Hirviön historia. »

(Oma käännös)

Tästä tuotteliaasta kirjoittajasta voimme korostaa sellaisia ​​teoksia kuin Zaregoto (2002-2005, mysteeri-, jännitys- ja murmaromaanit), Katanagatari (2007-2008, miekkamiehen seikkailut ilman miekkaa) ja ennen kaikkea hänen suurin menestyksensä: saaga Monogatari (Vuodesta 2006 se tarkoittaa kirjaimellisesti "historiaa", peräkkäin tarinoita, joissa kietoutuu kaikkein proosaisimmat tavat villeimpään fantasiaan).

Lupaava tulevaisuus

Tänään, jos katsomme numeroita, kevyet uudet markkinat ovat kukoistava liike. Japanissa se on vakiintunut ja työllistää lukuisia toimittajia, oikolukijoita, kirjailijoita ja kuvittajia, joista viimeksi mainitut ovat yleensä tunnetuimpia portaalien, kuten Pixivin, graafisia taiteilijoita. Alkuperämaan ulkopuolella he saavat yhä enemmän lukijoita anglosaksimaailmassa, koska monet suosituista teoksista käännetään englanniksi. Toisaalta he ovat alkaneet tulla espanjankielisille markkinoille, vaikkakin arkaisesti, lyömällä vetoja kuten Planeta ja sen käännös Re: Zero.

Toivon, että kustantajat ymmärtävät sen pian kevyillä romaaneilla on yleisö, uskollinen myös, ja että arvostaa sitä, että ostaa enemmän kuin muut lukijat fyysisessä muodossa suosikkiteoksesi.