Valokuvaus: Juanjo Braulio, Twitter-profiili.
Juanjo Braulio Hän on kotoisin Valenciasta vuodesta 72 ja työskentelee toimittajana. Vuonna 2015 hän julkaisi ensimmäisen romaaninsa nimeltä El silencio del quagmire jonka kanssa se menestyi hyvin ja joka on äskettäin mukautettu elokuva. Hänen toinen romaaninsa ilmestyi vuonna 2017 ja on Likainen ja paha. Tässä haastattelu Hän kertoo meille niistä ja paljon muusta. Arvostan todella omistautunutta aikaasi ja ystävällisyyttäsi.
Juanjo Braulio - Haastattelu
- ACTUALIDAD LITERATURA: Ensimmäisen romaanisi kanssa El silencio del quagmire, debytoit erittäin menestyksekkäästi vuonna 2015 ja elokuva on tehty, ja toinen on Likainen ja paha. Odotitko hyvää vastaanottoa kirjallisuuden maailmassa?
HEINÄKUU BRAULIO: Valehtelisin, jos sanoisin kyllä. On selvää, että kirjoitetaan luettavaksi ja että sellaista tekee mahdollisimman suuri joukko ihmisiä. Kuitenkin vastaus kriitikoilta ja yleisöltä ylitti kaikki odotukset jota olin ajatellut. El silencio del quagmire Se oli ensimmäisen romaanini lisäksi haaste, jonka olin asettanut itselleni, pystynkö siihen, koska olin kirjoittanut mediaan tuolloin yli kaksikymmentä vuotta, mutta En ollut koskaan ottanut vastaan näin suuria haasteita koska uutisten, raporttien tai haastattelujen kirjoittaminen on hyvin erilaista kuin romaani, joka ei vaadi vain muita koodeja, vaan myös muita toimintatapoja.
- AL: Muistatko mitään ensimmäisistä lukemistasi? Ja ensimmäinen tarina, jonka kirjoitit?
JB: Olen ollut ahne lukija kuuden vuoden iästä lähtien, joten minun on erittäin vaikea muistaa ensimmäistä lukukertaa. Äitini kuitenkin muistaa, että kun olin noin seitsemän tai kahdeksan vuoden ikäinen, jouduin käsiini nuorten painoksen kanssa. Iliad y Odysseia että se oli tarkoitettu minua vanhemmille lukijoille ja että lähetin viikonlopun sisällä. Koska he eivät uskoneet minun ymmärtäneen tarinaa, he tekivät minulle pienen testin ja olivat melko yllättyneitä, kun he huomasivat, että minä ymmärsin.
noin ensimmäinen tarinani fiktiota, minulla on anekdootti XNUMX-vuotiaasta ja kielen ja kirjallisuuden opettajani —Isabel de Ancos, jolle välitän paljon rakkautta ja kiitollisuutta — lähetti ilmaisen aiheesseen. Kirjoitin tarinan haamuista että hänen mielestään hän luuli kopioineensa sen jostain. Tästä syystä hän pakotti minut kirjoittamaan toisen luokan aikana ja kun hän luki sen, hän sanoi minulle: "Sinusta tulee kirjailija." Kesti kolmekymmentä vuotta kuunnella häntä, mutta kuuntelin.
- AL: Pääkirjoittaja? Voit valita useamman kuin yhden ja kaikkien aikakausien joukosta.
JB: Vaikea valinta. Borges sanoi, että muut voivat kerskua kirjoittamistaan kirjoista, ja hän kertoi lukemistaan kirjoista, ja minä ajattelen täsmälleen samoin. Lista olisi loputon, mutta suosikkeistani nostan esiin Robert Graves, Umberto Eco, Mario Vargas Llosa, Javier Cercas, Margarite Yourcenar, Manuel Vazquez Montalban...
- AL: Minkä kirjan hahmon olisit halunnut tavata ja luoda?
JB: No, jatkan edellisen kysymyksen listaa, Veli William Baskervillestä de Ruusun nimi; Urania de Vuohen juhlat; että Rafael Sanchez Mazas de Salamien sotilaat; että Adriano de Hadrianuksen muistoja tai Pepe Carvalho de tatuaje. Esimerkiksi.
- AL: Onko sinulla maniaa tai erityistä tapaa kirjoittaa tai lukea?
JB: Itse asiassa ei. Vuosien jälkeen viestintämedian uutishuoneissa, jotka eivät ole erityisen hiljainen paikka kirjoittaa, Olen tottunut eristäytymään melkein missä tahansa. Ja sama asia tapahtuu minulle lukiessani, joten, paitsi veden alla, uskon pystyväni tekemään molempia kaikkialla.
- AL: Ja haluamasi paikka ja aika tehdä se?
JB: Periaatteessa. sama. Kirjailijan lisäksi olen edelleen toimittaja, joten aika, jonka voin omistaa kirjallisuudelle, on rajallinen, joten olen myös tottunut käyttämään siihen vapaana olevan ajan.
- AL: Onko muita genrejä, joista pidät?
JB: Kyllä, olen kirjojen fani Historia ja poliittisia esseitä.
- AL: Mitä luet nyt? Ja kirjoittaminen?
JB: Luen aina kaksi tai kolme kirjaa kerrallaan. juuri nyt olen kanssa Ilman sielua, ja Sebastian Roa e tarinoita roomasta, kirjoittanut Enric Gonzalez. Mitä kirjoitan, minulla on käsissäni aika iso projekti En osaa sanoa siitä tällä hetkellä mitään.
- AL: Millainen julkaisukokemus mielestäsi on?
JB: No, kuten aina. Huonolla rautaterveydellä koska Espanja on maa, joka ei lue verrattuna muuhun sivistyneeseen maailmaan.
- AL: Onko kokemaamme kriisitilanne vaikeaa sinulle vai pystytkö pitämään jotain positiivista tulevia tarinoita varten?
JB: Kaikki vaikuttaa. Me kirjailijat emme ole olentoja, jotka elävät norsunluuhäkeissä välittämättä siitä, mikä heitä ympäröi. Myös minun tapauksessani toimittaja-asemani tekee minusta nykyisen narkomaani jonka kanssa välttämättä kaikki se vaikuttaa tarinoihini. Se, mitä lopulta ilmestyy romaanissa tai tarinassa, on kuitenkin jotain, jota en pysty ennustamaan.