Valokuvaus: José Luis Gil Soto, FB-profiili.
Jose Luis Gil Soto Hän on kotoisin Badajozista, vuodesta 1972, opiskeli maataloustekniikkaa Leónin yliopistossa ja hänellä on tohtorin tutkinto Madridin ammattikorkeakoulusta ja Extremaduran yliopistosta. Vasta 2008 hän julkaisi ensimmäisen romaaninsa, Kuninkaan pettäminen, fiktiivinen Manuel Godoyn elämäkerta. Sitten hän seurasi mukana Valkoisten kivien kukkula o Nainen Saigonista. Viimeinen on otsikoitu Sininen mahlapuu ja maaliskuussa se saapuu Kultaiset kyyneleet. Tässä haastattelu Hän kertoo meille niistä kaikista ja paljon muuta. Arvostan aikaasi ja ystävällisyyttäsi palvellessani minua.
Jose Luis Gil Soto - Haastattelu
- ACTUALIDAD LITERATURA: Uusin kirjasi on nimeltään Sininen mahlapuu. Mitä kerrot siitä ja mistä idea lähti?
JOSE LUIS GIL SOTO: Se on tarina kaupungista, joka on pakotettu pakenemaan, sen ihmisistä, puuseppämestarista ja hänen pojastaan, naisesta, joka säilyttää suuren salaisuuden... Lyhyesti sanottuna se on suuri keskiaikainen seikkailu, viihdyttävä ja tunteellinen jonka sivut ovat pysyvä yllätys. Ajatus tuli sirpaleina, isänsä kadonnut lapsi, jälleennäkeminen, joku, joka menettää äänensä emotionaalisen shokin vuoksi. Ne ovat eeppisen legendan ainesosia, jotka jättävät jälkensä.
- AL: Ja maaliskuussa julkaiset uuden romaanisi, Kultaiset kyyneleet. Voitko kertoa meille jotain hänestä?
JLGS: Toki. Kaulakoru katoaa maaseutukirkosta. Se on inka-jalokivi. Civil Guard aloittaa kansainvälisen operaation sen palauttamiseksi. Kaulakorun uskotaan kuuluneen inkojen aarteeseen. Ja sillä aarteella on historiaa: Inka-imperiumin valloitus Pizarro.
Joten se on a romaani kerrotaan kahdessa osassa, joka luo uudelleen inkojen maailman, espanjalaisten kohtaamisen, kulttuurien yhteentörmäyksen, rakkauden ja sodan. Ja samaan aikaan meidän päivinämme a trilleri, haku a itsekeskeinen varas ja esikolumbiaanisen taiteen ystävä.
- AL: Muistatko mitään ensimmäisistä lukemistasi? Ja ensimmäinen tarina, jonka kirjoitit?
JLGS: Itse asiassa en voinut sanoa, mikä oli ensimmäinen kirja, jonka luin, vaikka sanon sen aina Michael Strogoff, kirjoittanut Jules Verne. Olen hyvin selvä asia, että se oli Tie, kirjoittanut Miguel Delibes, joka työnsi minua ehdottomasti lukeminen.
Mitä tulee ensimmäiseen kirjoittamaani tarinaan... Sanoisin, että a Novelli elämästä Marie Curie. Vaikka vasta ensimmäisessä romaanissani, Kuninkaan petos, astuin kokonaan tarinaan.
- AL: Pääkirjoittaja? Voit valita useamman kuin yhden ja kaikkien aikakausien joukosta.
JLGS: realistinen romaani, erityisesti venäläinen, kanssa tolstoi päähän. Ja täällä Espanjassa Delibes. Se tekee valtavasti synteesiä.
- AL: Minkä kirjan hahmon olisit halunnut tavata ja luoda?
JLGS: Olisin halunnut tavata Daniel pöllö ja olisi halunnut luoda Diego Alatriste ya Anna Karenina.
- AL: Onko sinulla mitään erityisiä tapoja kirjoittaa tai lukea?
JLGS: Ei mitään. Olen monipuolinen, sopeudun hyvin kaikkiin ympäristöihin enkä koskaan jätä tyhjää. Tietysti minulla on etusija: rakastan sitä kirjoittaa ennen syvää maisemaa.
- AL: Ja haluamasi paikka ja aika tehdä se?
JLGS: Minun casa, kun kaikki nukkuvat, rajoittamatta auringonlaskua laitumella Extremadurassa.
- AL: Onko muita genrejä, joista pidät?
JLGS: Historiallinen romaani hyvin dokumentoitu ja nykyaikainen kertomus monipuolinen (Barnes, O'Farrell, Winterson, De Vigan, Muñoz Molina, Landero…).
- Mitä luet nyt? Ja kirjoittaminen?
JLGS: Luen Valoaseet, ja Sanchez Adalid, ja kirjoitan tarinaa ihmisestä, joka pelasti monia ihmishenkiä (toistaiseksi voin lukea).
- AL: Kuinka luulet julkaisutilanteen ja mikä päätti yrittää julkaista?
JLGS: oikeastaan En tiedä kuinka hän voi julkaisuun, toivon, että nautit erittäin hyvästä terveydestä ja toivon sinulle pitkää ikää.
Mitä tulee siihen, miksi päätin julkaista, se oli niiden rohkaisu, jotka lukivat ensimmäisen käsikirjoitukseni. He, paljon enemmän kuin minä, uskoivat mahdollisuuksiini. Sieltä esteiden polku: kustantamo, joka lopetti toimintansa, kustantaja, joka lähti... kunnes asiat järjestyivät ja sain minut täysin kirjalliseen maailmaan. Tässä olen, kiitos lukijoille, kriitikoille, kustantajille, agentilleni, perheelleni, sinulle...
- AL: Onko kokemaamme kriisitilanne vaikeaa sinulle vai pystytkö pitämään jotain positiivista tulevia tarinoita varten?
JLGS: Olen luonteeltani optimistinen ja siksi uskon, että suurissakin onnettomuuksissa on jotain hyvää. Minun on kuitenkin vaikea nähdä pandemiassa mitään hyödyllistä, huolimatta siitä, että meillä jokaisella on kaikesta huolimatta ollut iloisia hetkiä.
Henkilökohtaisesti, vaikka olen kyllästynyt rajoituksiin, katkaistuihin matkoihin ja tuskan hetkiin, en ole nähnyt kirjallista polkuani millään tavalla estyneen tai vahingoittuneen. Jatkan samalla illuusiolla ja äärettömällä halulla, kyllä, tavata lukijoita. Kaunis kevät tulossa.