Haastattelu Gastronomic Noir -genren luojan Xabier Gutiérrezin kanssa

Olemme iloisia saadessamme tänään blogissamme Xabier Gutierrez, San Sebastian, 1960, tekijä gastronominen noir, jossa musta genre tapahtuu uunien ja allekirjoitusastioiden välillä. Xabier on yksi maamme tunnetuimmista kokkeista ja Los Aromas del Crimen -tetralogian kirjoittaja, pääosassa Ertzaintzan varakomissaari Vicente Parra.

Ennen kuolemaansa hän maisteli viimeistä ruokaansa. Mutta tällä kertaa oli pieni ero hänen pitkästä ruokalistastaan, josta hän oli kirjoittanut sanomalehdessä, jossa hän työskenteli: hän oli valmistanut tämän kahden hänen kanssaan hyökänneen helvetin muukalaisen avulla. Ja se maistui verestä ja hiilen aromista, missä he olivat paahduttaneet sianlihaa, jonka hän oli juuri lopettanut syömisen kaksi tuntia sitten. Ja myös kuolemaan. "  (Kriittinen maku, Xabier Gutiérrez)

Actualidad Literatura: Kolme kirjaa, uusi genre ja ertzaintza päähenkilönä. Tarjoat ihailijoillesi ilon maistaa käsittämättömiä herkkuja, jotka saavat heidän makunsa hulluksi, ja sitten päätät kiihdyttää heidän sielunsa rikollisuuden kätkemän pahuuden ja epätoivon kanssa. Miten loistava, palkittu ja tunnustettu kokki, kuten Xabier Gutiérrez, tulee rikosromaaneihin?

Xavier Gutierrez:

Saavuin monta vuotta sitten. Ensimmäisen kerran sain tietää, kun olin varovasti kolmetoista. Ensin tein sen kirjan kanssa, jota en koskaan unohda. Hiljaisuuden aika. (Luis Martin Santos) Ja rohkeudestani kuvittelin, että voisin myös tehdä sen. Tai ainakin jotain vastaavaa. Hulluus. Luulen, että ajatusta kutsutaan, hahaha. Elämäni on ympäröity sanoilla. Olen kirjoista viskeraalisesti. Haluan leikkiä heidän kanssaan. Pakota heidät sanomaan, mitä he ovat piilottaneet. Olen hieman ujo ja joskus käytän sanoja suojana itseni suojelemiseksi. Heillä on ilmeikäs hiljaisuus. Sillä, mitä sanotaan sanomatta sanaa, on läheinen läsnäolo. Ja melkein ikuinen pysyvyys. Ei tuuli vie heitä pois.

AL: Kirjoittajat sekoittavat ja sentrifugoivat muistinsa ja kuulemansa tarinat luodakseen hahmoja ja tilanteita. Inspiraatiosi tulee keittiöstä, luonnollisesta ympäristöstäsi, hallitsemistasi ympäristöstä, jossa tunnet olosi mukavaksi. Ja juuri siellä rikos ilmestyy. Kirjoissasi on jo kuollut viininvalmistaja, ruokakriitikko ja monet gastronomian maailmaan liittyvät henkilöt. Onko ideoita todellisista hetkistä, keittiöissä kokeneista tapahtumista vai onko puhdas mielikuvitus, että asetat kohtauksen ympäristöön tiedät parhaiten?

XG: Romaanini ovat kaikki fiktiota, täynnä todellisuutta. Peli etsii minne olen maustanut sen. On ilmeistä, että tuntemalla ympäristö hyvin, joskus joutuu kiusaukseen luoda ympäristö tai läheiset hahmot, mutta on selvää, että näin ei ole. Luon tilanteita mielikuvituksestani. Mutta on myös totta, että mielikuvitus, joka on osa luovan prosessin sukupolvea, on seurausta omasta havainnoistasi ja se voi huijata sinua muistelemalla olentoja tai tilanteita, joita olet elänyt, mutta joita et pysty muistaa. Se on peli, jossa annat usein viedä itsesi tajuttomasti.

AL: Rikoksen tuoksu, Kimppu pelkoa y Kriittinen maku, jälkimmäinen julkaistiin vuonna 2017. Meiltä puuttuu tetralogian viimeinen teos ja lukijasi ihmettelevät, aiomme pysyä, jos enemmän Vicente Parran tapauksia, loppuuko suosikkimme ertzaintzan ura hänen seuraavaan tapaukseensa?

XG: Periaatteessa se on tetralogia ja päättyy neljänteen erään (Black Rose Perfume), jonka toivomme ilmestyvän pian. Viimeisessä piilotetut asiat löydetään ensimmäisestä erästä. Tämän odotetaan tapahtuvan, vaikka tiedät jo, että kaikki neljä ovat itse päättäviä romaaneja. Jatkaakseni saman poliisin kanssa en sulje pois sitä, että edes tekisin jo luonnostellun esiosan, mutta vain kolmella rivillä. En tiedä. Nyt huomaan olevani viimeistelemässä uutta romaania. Ensimmäinen ertzaintza Vicenten alitoimikunnan ulkopuolella. Olen iloinen ja ajattelen vain pystyäni saamaan sen päätökseen. Sivuja on tuskin kaksikymmentä tai kolmekymmentä.

AL: Vicente Parra, ertzaitza, XNUMX-vuotias, palapelejä rakastava, naimisissa ja perheen isä, poikansa kanssa, joka opiskelee ruoanlaittoa, älykäs, utelias ja suurella sydämellä. Vicente ei ole suuri gourmet, huolimatta siitä, että hän syö kotona kuin ylellisessä ravintolassa. Mitä Xabier on antanut Vicentelle ja Vicente Xabierille?

XG:  Mikä mukava kysymys. Luulen monia asioita. Olemme kasvaneet yhdessä. Olen opettanut häntä syömään, se on selvää. Pohditaan sitä miellyttävää tunnetta, jonka gastronomia liittyy suoraan kulttuuriin. Koska jos luoput ruoan nautinnoista, vetäydyt aivohalvauksella puolet parhaista nautinnoista, joita ihminen voi kokea. LOL.

Mutta hän on opettanut minua olemaan hieman järjestyksellisempi, huomaavampi. Ehkä vähän vähemmän sisäelimiä. Vain vähän. Rakastan ja vihaan edelleen suolistosta.

Toisaalta, Vicente ja minä olemme yhtä itsepäinen ja rakastamme naisiamme, luulen, samalla voimakkuudella.

Mutta Vicente on antanut minulle paljon enemmän kuin minä hänelle. Se on osoittanut minulle, että melkein aina, jos haluat, voit. Se on resepti, joka toimii monesti, ei aina valitettavasti. Hyvä annos työtä ja uskoa itseesi. Yhdessä he muuttavat vuoria.

Joskus olen kertonut sen. Voin tehdä paskaa, okei, okei, mutta se on minun ja Uskon siihen. Ja heille tapan.

Vicentelle ja hänen perheelleen (yhtä tärkeä kuin murhatapahtuma) olen velkaa elämäni käänteen, joka on saanut minut löytämään uusia asioita. Olen nauranut heidän kanssaan, olen huutanut silmäni, hanhenpomput ovat antaneet minulle. Jokainen heistä on osa aistimuksia. Niiden läheisyydessä sijaitsevalta keinulta kuin itse elämä. Loppujen lopuksi se on toinen, valmistettu paperista, jonka luin heille. Olen hänelle erittäin kiitollinen siitä, että hän näytti ne minulle.

Isoisälle olen velkaa hänen persoonallisuutensa, hänen vanhimmalle pojalleen tekemisissä tyttöystävänsä kanssa. En tiedä, voisin kertoa teille jokaisesta niistä.

Jonain päivänä kutsun hänet illalliselle Arzakiin, .. hahahaha, olen hänelle velkaa.

AL: San Sebastiánin Arzak-ravintolan innovaatioosaston johtaja, eri tiedotusvälineiden yhteistyökumppani, vieraanvaraisuusyritysten neuvonantaja, ravintolajohtamisen päällikön professori, useita julkaistuja ja palkittuja keittokirjoja ja krimikirjoittajia. Mistä kaiken aika tulee?

XG: Päivällä on 24 tuntia, etkä voi edes kuvitella, kuinka paljon asioita voidaan tehdä heidän 1440 minuutin aikana.

Sinulla on aikaa levätä kuollessasi .. hahaha. Älä ota sitä nimellisarvoon. Ei vakavasti, se menee pitkälle. Kirjoitan aamulla pari tuntia. Minun on vaikea kirjoittaa enemmän, luoda. Myöhemmin iltapäivällä korjaan.

AL: En koskaan pyydä kirjailijaa valitsemaan romaaniensa välillä, mutta pyydän tuntemaan sinut lukijana. Sinun tapauksessasi uteliaisuus on suurempi kuin koskaan: tulevatko Xabierin suosikkikirjat keittokirjoiksi, gastronomiseksi romaaniksi, ehkä klassiseksi kriminaaliksi? Mikä on se kirja, jonka muistat erityisen hellästi, että se lohduttaa sinua näkemään sen hyllylläsi? Mikä tahansa kirjailija, josta olet intohimoinen, sellainen, jonka ostat ainoat julkaistut?

XG: Ne ovat sekoitus kaikkea. Pidän mysteeristä ja jännityksestä. Ne ovat avainasemassa, ja romaaneissani yritän välittää sen. Pidän klassikoista, mutta myös meidän. Lorenzo Silva, Dolores Redondo tai Carlos Bassas. Myös pohjoismaat, vaikka joskus minusta tuntuu heiltä hieman kylmiltä.

Yksi kirja, jota en unohda, on William Peter Blattyin The Exorcist.

Juoksen yleensä kirjakauppaan, jos viimeinen Kingistä tulee mukaan.

Toinen inspiraation lähteeni on elokuva. Juon hänestä ja joskus he kritisoivat minua siitä, että romaanini muistuttavat elokuvakäsikirjoituksia. Se tulee ulos tältä. 

AL: Mitkä ovat ammattiurasi erityiset hetket? Ne, jotka kerrot lapsenlapsillesi.

XG: Toivon voivani kertoa lapsenlapsilleni, että heillä oli isoisä, jolla oli hauskaa tehdä mitä hän halusi. Kuka rakasti läheisiä ihmisiä. Että hän oli uskollinen periaatteilleen. Voitin joitain palkintoja. Mutta,…. Minun on myös kerrottava teille, että olin väärässä tuhat kertaa ja että antaisin kaiken, mitä minun pitää korjata. Mutta kaikki tämä on osa peliä.

Ammattitasolla kerron teille, että kirjoittaminen oli osa elämääni.

AL: Näinä aikoina, kun tekniikka on vakiona elämässämme, se on väistämätöntä sosiaalisten verkostojen takia, ilmiö, joka jakaa kirjoittajat niiden välillä, jotka hylkäävät sen ammattimaisena työkaluna, ja niiden välillä, jotka rakastavat sitä. Lähes 6.000 seuraajaa Twitterissä, 2500 Facebookissa, lähes 3000 Instagramissa, profiililla, jossa sekoitat tyylisi mukaisesti gastronomiaa ja kirjallisuutta. Mitä sosiaaliset verkostot tuovat sinulle? Ovatko ne suurempia kuin haitat?

XG: Kaikella on etuja ja haittoja. Kyse on niiden arvostamisesta ja siitä, etteivät jälkimmäiset kata ensimmäisiä.

On selvää, että sosiaalisilla verkostoilla on erittäin positiivinen osa. Ne ovat avanneet paljon tilaa ihmisille, jotka tietävät minun kirjat. Henkilökohtaisempien asioiden ottaminen on hieman pahempaa, vaikka joskus teenkin.

AL: Onko kirjoittamisen tai ruoanlaittamisen ansaitseminen helpompaa?

XG: Tehdä asioita hyvin on vaikeaa tavalla tai toisella. Jos haluat olla numero yksi maailmassa, se maksaa sinulle mitä tahansa.

AL: Digitaalinen kirja tai paperi?

XG: Paperi, se on aistillisempaa.

AL: Sattuuko kirjallinen piratismi sinua?

XG: Kyllä, ihmisten on ymmärrettävä se. Että työmme on yhtä kunnioitettavaa kuin heidän tekonsa. Luulen, että menemme hyvin, mutta edessä on vielä pitkä tie.

AL: Lopuksi, kuten aina, aion esittää sinulle intiimimmän kysymyksen, jonka voit kysyä kirjailijalta: miksi kirjoitat?

XG: Huvin vuoksi.

Kiitos Xabier Gutiérrez, toivotan teille paljon menestystä kaikilla ammatillisilla ja henkilökohtaisilla puolilla, että juova ei lopu ja että yllättätte meitä edelleen jokaisella uudella ruokalajilla ja jokaisella uudella romaanilla.