Haastattelu suuren tarkastajan Monfortin luojan Julio César Canon kanssa.

Olemme iloisia saadessamme tänään blogissamme Julio Cesar Cano, (Capellades, Barcelona, ​​1965) mustan romaanisarjan luoja pääosassa Tarkastaja Monfort, asetettu sisään castellon jo otetusta neljä toimitusta ja sille on myönnetty Välimeren kirjallisuuspalkinto.
 

Hän kääntyi äkillisesti, kun tunnisti äänen. Hän tunsi kylmän juoksevan selkärangalleen.

-Yllättynyt? Tule lähemmäksi, ota osa tästä.

-En enää käytä huumeita -Boira vastasi kauhistuneena.

Puhuja esitti virnistämisen, joka tuskin muistutti hymyä.

-Tänään aiot tehdä sen uudelleen ja siten ymmärrät, mistä kappaleessa on kyse.

(Kuolleet kukat. Julio César Cano)

Actualidad Literatura: Cuatro libros, cuatro symboliset paikat Castellónissa missä murhat tehdään ... Pitäisikö Castellónin ihmisten katsoa ympärilleen joka kerta kun he ylittävät turistikohteen kaupungissa? He saattavat todistaa murhan tai törmätä tarkastaja Monfortiin. Et ole syntynyt Castellónissa, mutta toisaalta, onko Castellón vain yksi romaaniesi päähenkilö? Kuinka lukijat kokevat sen?

Julio Cesar Cano: Joistakin kaupungin erillisalueista, kuten Plaza de la Farolasta tai keskustorilta, on tullut vierailukohteita niille, jotka tulevat kaupunkiin ja ovat lukeneet joitain tarkastaja Monfortin romaaneja. Romaanien esitteitä ja kirjallisuusreittejä on tarjolla matkailutoimistoissa. Toivon, että Castellónin ihmiset ovat ylpeitä siitä, että on lukijoita, jotka päättävät käydä kaupungissa sen vuoksi, mitä ovat lukeneet romaaneistani.
Castellón ei ole enää vain maakunta, johon asetin juonet, se on toinen hahmo, päähenkilö, joka omaksuu kirjoissa tapahtuvan hyvään ja pahaan. Mutta se on kyse castellon koska se voisi olla Oviedo, Murcia, Cádiz, Burgos tai mikä tahansa muu espanjalainen kaupunki. Kuten sanoitte, en ole syntynyt Castellónissa, romaanieni päähenkilö ei myöskään syntynyt täällä. Siksi yritän välittää lukijoille koko maassa, kuinka joku tämän kaupungin ja sen maakunnan ulkopuolelta näkee tämän kirjallisuuden tyylilajin.

AL: Kyllä gastronomia toisena päähenkilönä, koska tarkastaja Monfort haluaa syödä ja syödä hyvin.

JCC: Kirjallisilla hahmoilla on oltava oma elämä, mikä on niin tärkeää ja että unohdamme joskus kutsun jokapäiväinen elämä, mitä meille tapahtuu joka päivä, yhteinen kaikille kuolevaisille: asuminen, syöminen, nukkuminen ... Ja syömisen jälkeen Espanja on upea maa ja Castellónin maakunta voidaan luokitella Välimeren ruokakomeroiksi. Rakastukseni gastronomiseen kirjallisuuteen heijastuu Monfortin romaaneihin; Hän haluaa syödä hyvin, niin minäkin, niin myös tarkastajan kollegat, ja Castellón on ihanteellinen paikka sille, samoin kuin Galicia, Asturias, Euskadi, Andalusia ja koko maa yleensä. Pohjoismaisissa romaaneissa he syövät paahtoleipää viipaleilla sulatettua juustoa, Isossa-Britanniassa kalaa ja siruja tai lihapiirakoita. Pidän parempana, että hahmoni laittaa rinnan ja selän väliin upean paellan (parhaat Castellónista) tai hyvän hummeripatoksen tai ylevän karitsan, jota ruokitaan sisätilojen rikkailla laitumilla.

AL: Klassinen juonittelun romaani, tarkastaja Monfort on elinikäinen poliisi, joka muistuttaa enemmän suurta komissaaria Maigret de Simenonia kuin pohjoismaista tyyliä, joka reunustaa psykopaattisten sarjamurhaajalukijoiden hyllyjä, jotka pilkkoavat ruumiita kaikessa yksityiskohtien ylellisyydessä. Mitä lukija löytää romaaneistasi?

JCC: Tarkastaja Monfort saattaa näyttää pinnalta tavalliselta poliiselta; mutta se ei ole niin paljon, jos analysoimme sitä oikein. Bartolomé Monfort on mies, joka todella kävelee läpi elämän etsimään rakkauden ja toivon purkaa jotka saavat sinut tuntemaan, että olet tuntemasi tunne elossa. Sen ulkonäön alla on mies, jolla on valtava sydän (Lukijat tietävät sen aivan liian hyvin), eivät kykene aiheuttamaan haittaa ympärillään oleville ihmisille. Monfort välittää kuinka vaikeaa on elää yksin, kuinka vaikeaa on nousta aamulla kuulematta tai voimatta sanoa rakastan sinua. Monfort edustaa muutamien muiden tavoin joitain ihmiselle tärkeimpiä arvoja, kuten totuus, uskollisuus tai toveruus.

AL: Plaza de la Farolan murha, Huomenna, jos Jumala ja Paholainen haluavat, toivon, että olisit täällä ja viimeisin toimitus, juuri julkaistu Kuolleet kukat. Kuinka Monfort on kehittynyt ensimmäisestä tapauksestaan Kuolleet kukat? Mitä tulevaisuus Tarkastaja Monfort?

JCC: Monfort ja muut romaanien tavanomaiset hahmot ovat kehittyneet samalla tavalla kuin ihmiset. Ensimmäisen tapauksen kirjoittamisesta on kulunut yhdeksän pitkää vuotta, Murha kadun lampun aukiolla. Lukijat ovat seuranneet sarjaa ja täyttäneet nuo vuodetkin. On oikeudenmukaista ja välttämätöntä, että sarjan hahmot kehittyvät, ikääntyvät ja ajan kuluminen merkitsee heidän päiviensä tulevaisuutta, ja minä heijastuin romaaneihin.
Tarkastaja Monfortin kaltaisen tulevaisuus on tällä hetkellä vain pääni, mutta lukijat ovat niitä, jotka luottavaisuudellaan merkitsevät hänen kaltaisensa hahmon kohtaloa. Tulevaisuutesi toteutuminen riippuu lukijoiden vastauksista jokaisen romaanin kohdalla.

AL: Rikosromaani sanotaan aina parhaiten sosiaalinen todellisuus. Mitä tarkastaja Monfortin tapausten takana on?

JCC: Sarjan eri erät korostavat todella sosiaalista todellisuutta, joka ympäröi meitä päivittäin yhteiskunnassamme. Neljä romaania tuomitsee jotkut ihmisen suurimmista pahoista, kuten kateus ja yksinäisyys.

AL: Kirjailijat sekoittavat ja sentrifugoivat muistojaan ja kuullut tarinansa luodakseen hahmoja ja tilanteita. Sinulla on omaperäinen ja erittäin houkutteleva teos menneisyydessä lukijoille: kansainvälisten ja kansallisten pop-rock-ryhmien johtaja ja yhden heistä, Gatos Locosin kitaristi, joka tunnetaan meille kaikille, jotka olimme teini-ikäisiä tai nuoria 80-luvulla. maistuu tarkastaja Monfortilta anglosaksisten musikaalijumalien Pink Floydin, Joe Cockerin, Eric Claptonin mukaan, sinä asetit uusimman kirjan, Kuolleet kukat, In musiikillinen kohtaus. Kaikki alkaa, kun indie-ryhmän laulaja ilmestyy kuolleena Castellónin uudessa auditoriossa. Monet tämän viimeisimmän romaanin siepatut muistot?

JCC: Terveisin kyllä, varmasti, se on normaalia. En ole myöskään halunnut väsyttää lukijoita erudioilla, joilla ei ole merkitystä. Se on ensimmäinen kerta, kun sekoitan musiikkiteollisuuden tuntemuksen romaaniin. Joka tapauksessa kuolleet kukat Selvästi heijastuu vilkkaan musiikkiteollisuuden romahtaminen, joka romahti piratismin eri muunnelmien vuoksi: laittomat lataukset Internetistä, yläpeite tai kielto järjestää konsertteja maan pienissä tiloissa ja muut asiat, jotka saivat monet ystävät, jotka aiemmin ollut hyvä työterveys liittyäkseen työttömyyslistoihin.
kuolleet kukat puhuu musiikista sivulta, jota harvat ihmiset tuntevat. Muodostus, jossa kuollut laulaja on aktiivinen, on indie-ryhmä, tai mikä on sama, musiikillinen kokoonpano, jota ei aina hyväksytä joissakin kaava-radioasemissa ja prime-aika-televisio-ohjelmissa, ryhmä, joka saavuttaa menestystä maassa on potkaistava. näyttää suorana, että heidän tekonsa on sen arvoista.
Tarkastajan musiikillinen maku on selvää neljässä romaanissa, joissa hän on aina olennainen osa, kuten kuvauspaikka tai muut hahmot. Monfort asuu musiikin mukanaHän on hänen paras ystävänsä, joka ei koskaan petä häntä. Kappaleet on tehty parantamaan elämääsi, jopa auttamaan sinua ratkaisemaan tapaukset.

AL: Tarkastaja Bartolomé Monfort on mies, joka välittää vähän elämästä tai kuolemasta menetettyään vaimonsa liikenneonnettomuudessa. Hän on XNUMX-vuotias, rakastaa musiikkia, gastronomiaa, viiniä ja pakonomainen tupakoitsija ...Mitä Julio on antanut Bartholomewille ja mitä Bartholomew Juliolle?

JCC: Monfort välitti vähän elämästään ensimmäisessä romaanissa; Toisessa, hän tapasi Silvia Redón uudelleen ensimmäisen tapauksen jälkeen, ja jostain syystä hän uskoi, että hänen pitäisi huolehtia hänestä. Monfort on humanisoitu jokaisessa kirjassa. Siellä on vähän jäljellä siitä poliisista, joka ei välittänyt herätä omista painajaistaan. Nyt hän on ylittänyt kuvitteellisen viidenkymmenen esteen. Isoäiti Irene, Silvia Redó, komission jäsen Romerales ja kahdessa viimeisessä erässä tuomari Elvira Figueroan esiintyminen ovat saaneet Monfortin tuntemaan, että elämän tämä puoli ei ole niin paha. Olen ylpeä, kun näen päähenkilöiden kasvavan, ja sen myötä kaiken heidän elämässään, paitsi ammatillisen puolen, joka näkyy näkyvästi romaaneissa, myös päivittäin, arjessa, kuten sanoin aiemmin. Olen vakuuttunut siitä, että yleisö arvostaa asioiden tapahtumista, ei vain rikollisia tai ratkaisevia, yksinkertaisempia asioita, niitä, jotka tapahtuvat meille kaikille joka päivä.
Annoin elämän tarkastaja Monfortille luomalla hahmon, hän on antanut minulle takaisin illuusion jatkumisesta aukossa.

AL: En koskaan pyydä kirjailijaa valitsemaan romaaniensa välillä, mutta pidämme siitä. tavata sinut lehtori. Sinun tapauksessasi uteliaisuus on suurempi kuin koskaan: ovatko Julion suosikkikirjat keittokirjoja, gastronomisia romaaneja, musiikkielämäkerroja, klassinen rikosromaani ...? Mikä tuo kirja mitä muistat erityinen Kulta, mikä lohduttaa sinua nähdäksesi sen hyllylläsi? ¿leväún kirjailija, josta olet intohimoisesti, joista ostat mitään muuta julkaistua?

JCC: Minulla on erityinen kiintymys moniin kirjoihin, moniin eri kirjallisuuden tyylilajiin kuuluviin kirjailijoihin, mutta koska luulen, että haluat minun tunnustavan, sanon sinulle, että on kaksi teosta, joihin minulla on todellinen intohimo: Bram Stokerin ja Frankensteinin Dracula. kirjoittanut Mary Shelley. Sitten on tietysti paljon enemmän, mutta nämä kaksi ovat hyvä esimerkki siitä, mitä haluan lukea, mitä haluan kirjoittaa. Niissä on kaikki, mikä motivoi minua kirjailijana.
Olen intohimoisesti monista kirjoittajista, ja kyllä, jotkut niistä ostan heti, kun tiedän, että he ovat julkaisseet jotain uutta: Ian Rankin, Peter May, Charlotte Link, Jussi Adler-Olsen, Ann Cleves ...

AL: Mitkä ovat erityisiä hetkiä ammatillisesta urastasi? Ne, jotka kerrot lapsenlapsillesi.

JCC: Lapsenlapset ... kun minulla on lapsenlapsia, mitä minä sanon heille? Minun tapauksessani näen itseni isoisä ruohosipulin, joka kertoo heille tarinoita muusikoista, joita olen ollut onni tavata, kirjailijoista, jotka olen tavannut ... Kirjoittajaurani erikoisimmat hetket ovat usein olleet yksinäisimmät: löytää merkitys monille ajatuksille, jotka räpyttelevät päässä melkein merkityksettömästi, kunnes siitä näyttää tulevan uusi romaani; viimeistele se viimein; julkaisijan hyväksyntä; Korjaukset; kun saat ensimmäiset kopiot ja hyväilet niitä uudestaan ​​ja uudestaan; kun näen heidän olevan alttiina kirjakaupoissa. Ja myös kunkin esitykset, jotka näyttävät aina ensimmäisiltä kerroilta; tunnustukset, palkinnot (jos on), lukijoiden sanat, jotka ovat nauttineet niistä. On lukemattomia erityisiä hetkiä. Kirjoittaminen on yksinäinen työ, sen jakaminen muiden kanssa ja nauttiminen on ehkä suurin ilo.

AL: Näinä aikoina, kun tekniikka on vakio elämässämme, se on väistämätöntä sosiaaliset verkostot, ilmiö, joka jakaa kirjoittajat niiden välillä, jotka hylkäävät heidät ammattimaisena työkaluna, ja niiden välillä, jotka rakastavat heitä. Kuinka elät sen? Mitä sosiaaliset verkostot tuovat sinulle? Ovatko ne suurempia kuin haitat?

JCC: Nuoret hallitsevat heitä täydellisesti, tunnustan olevani hieman kömpelö tässä asiassa. Ne houkuttelevat minua, käytän niitä parhaani mukaan, tiedän, että ne ovat melkein välttämätön työväline näinä aikoina. Yritän pysyä ajan tasalla, varsinkin en ruuvata, olla liioittelematta (vaikea), ei tylsää (vaikeampaa); Epäilen monta kertaa, yritän olla kunnioittava ja oppia joka päivä, toivon tekeväni sen hyvin ja että lukijani eivät pidä sitä raskaana ja vanhentuneena. Mutta rakastan lukea upeita ja huolellisia arvosteluja, joita bloggaajat kirjoittavat kirjoista, tai nähdä valokuvia, hienoja, kirjoistani sosiaalisessa mediassa. Jotkut julkaisut ovat todellisia taideteoksia.

AL: Kirja digitaalinen tai paperinen?

JCC: Aina paperilla. Mutta en ole sitä vastaan, siitä puuttuisi enemmän, jokainen, joka valitsee haluamansa välineen lukemaan, kunhan se on laillista.

AL: Onko kirjallinen piratismi?

JCC: Google-hakukoneessa on niin monta mahdollisuutta ostaa romaani laillisesti kuin laitonta. Kaikki on olemassa, kyse on vain siitä, että teemme asioita oikein tai ei, jätetään kirjailijalle mitään tai maksetaan osuutemme lukijoina. Sille ei näytä olevan puolustusta. Kysymys on vain: Kyllä / Ei.
Olen jo nähnyt liian monien kollegoiden putoavan kuin korttilinna musiikkiteollisuudessa, koska muut painivat laitonta latausta. Piratismi on lopetettava jotenkin. Se ei voi olla vain loppu meille, jotka kirjoittavat, se voi olla myös kirjakauppojen, kirjastojen ja sen mukana kulttuurin loppu.

AL: Lopetan, kuten aina, aion esittää sinulle intiimimmän kysymyksen, jonka voit esittää kirjailijalle:miksié kirjoitat?

JCC: Kertoa muille, mitä näen, mitä tunnen, mitä syön, mitä kuulen, paikat, joissa olen käynyt, tapaamani ihmiset. Kirjoitan matkaoppaan omasta elämästäni.

AL: Kiitos Julio Cesar Cano, toivotan teille paljon menestystä kaikilla ammatillisilla ja henkilökohtaisilla puolilla, että juova ei lopu ja että yllättätte meitä edelleen jokaisella uudella ruokalajilla ja jokaisella uudella romaanilla.

JCC: Paljon kiitoksia suurista kysymyksistäsi. Se on todella ollut ilo.