Haastattelu Eva Santiagon pääosassa nähdyn mustan sarjan kirjoittajan Roberto Martínez Guzmánin kanssa.

Olemme iloisia saadessamme tänään blogissamme Roberto Martinez Guzman, Orense, 1969, rikosromaanisarjan kirjoittaja, pääosissa Eva Santiago, ja tietokirjallisuuden myydyin Kirjeet väärinkäytöstä.

«Minulle jokainen lukija, joka valitsee yhden kirjoistani, on etuoikeus, koska hän omistaa aikansa ja luottamuksensa minuun. Haluan toistaa käsissäni. Ja hänen vakuuttaminen on haaste. "

Actualidad Literatura: Neljä kirjaa, kaksi genreä ja kaksi päähenkilöä, yksi fiktiivinen, Eva Santiago, kansallinen poliisitarkastaja, rikossarjaasi varten ja todellinen, Montse, jolla on fiktiivinen nimi, ensimmäiselle teoksellesi, ei-fiktio tarina taustalla intensiivinen sosiaalinen, Kirjeitä väärinkäytöksestä. Mikä yhteys näiden kahden välillä on? Kuinka siirtyminen yhdestä toiseen tapahtuu?

Roberto Martinez Guzman: Ei ole yhteyttä eikä periaatteessa mitään erityistä askelta toiselle. Väärinkäytökset ovat juna, joka kulkee kerran elämässä. Projekti, joka tarvitsee useita vaikeita olosuhteita samanaikaisesti: tällaisessa tilanteessa kirjoitettu päiväkirja ja päähenkilön tahto tulla esiin, vaikka se olisikin nimettömyys. Hän laittoi sen käteeni ja minusta tuntui, että minun ei pitäisi päästää sitä ohi, koska ainutlaatuinen asiakirja menetettäisiin. Syy, että se oli ensimmäinen myyntikirjani, on se, että en ollut siihen asti halunnut julkaista mitään kirjoittamaani, enkä olisi tehnyt niin, ellei Amazon olisi asettunut Espanjaan pian sen jälkeen. Tarkoitan, että kirjailijaurani ei riipu tuosta kirjasta, vaan mahdollisuudesta itse julkaista ja taata tavoittaa suuri lukija. Kirjoitin aiemmin ja jatkoin kirjoittamista myöhemmin, se oli vain kappale.

AL: Kirjoittajat sekoittavat ja sentrifugoivat muistinsa ja kuulemansa tarinat luodakseen hahmoja ja tilanteita. Toisinaan, kuten ensimmäisessä kirjassa, he esittävät tositarinan. Mikä liikuttaa Roberto Martínez Guzmánia? Mitä haluat luoda lukijoihisi?

RMG: Ensimmäisessä kirjassani liikutti mahdollisuus laittaa lukija naisen kenkiin, jota kumppaninsa väärinkäyttää. Ymmärsin, että työni oli antaa sanomalehti lukijan käsiin kirjoittaessani sitä, ja seisoisin hänen viereen huomauttaen kirjoista, joita ei ollut kirjoitettu julkaisua varten, mahdollisesti jääneet aukot. Myöskään minun tehtäväni ei ollut arvioida, mikä heissä heijastui, vaan keskittyä vain tarinan viimeistelyyn, pyrkimällä siihen, että lukija asui tarinassa ensimmäisenä persoonana ja lopulta hän arvioi tosiasiat.

Toisaalta romaaneissani haluan aina lukijan tapaavan hahmoja, jotka voisivat kuulua heidän jokapäiväiseen elämäänsä. Mielestäni se on tapa, jolla tarina herättää enemmän kiinnostusta lukijaan ja että toisaalta he voivat tunnistaa sen helpommin. En pidä hahmoista, joita emme koskaan tavata kadulla. Ja kyllä, tiedän, että luon monia hahmoja oikeasta henkilöstä.

AL: Uusin kirjasi, Seitsemän kirjaa Evalle, julkaistu vuonna 2016, on kolmas saagassa, mutta se on itse asiassa ensimmäinen, se kertoo päähenkilösi tarinan ennen kuin hän päättää tulla poliisiksi. Aiomme jatkaa Eva Santiagon seikkailuja? Palataanko sinne, mihin se jäi Kahvi ja savukkeet hautajaisiin? Palaatko tietokirjoihin?

RMG: Ensinnäkin, en, en palaa tietokirjoihin: se on hyvin erityinen juna, joka tapahtui kerran elämässä. En odota toista kertaa.

Tarkastaja Eva Santiagon osalta ajattelin alusta alkaen, että kaikki romaanit olivat itsestään päättäviä, toisistaan ​​riippumattomia ja että ne voidaan lukea missä tahansa järjestyksessä, jotta lukija ei tunne olevansa loukussa saagassa, ja että jos he jatkoivat sitä, he olisivat. Se johtui siitä, että hän todella piti heistä. Siitä lähtien en myöskään tunne olevani sitoutunut siihen, ja ehkä siksi en ole vielä päättänyt, tuleeko toimituksia lisää. En ole pikemminkin päättänyt milloin. Periaatteessa toivon voivani omistaa sille lisää romaaneja, mutta en tiedä onko se seuraava kirja vai muutaman vuoden kuluttua. Ei myöskään kuinka monta siellä tulee olemaan. Voin sanoa, että ne kaikki ovat tarkastaja Eva Santiagon tapauksia, lukuun ottamatta yhtä, joka on lopullinen romaani. Toisin sanoen, jos Eva Seitsemän kirjaa on Eva Santiagon alkuperä, on mahdollista, että on toimitus, joka on Eva Santiagon loppu.

AL: Eva Santiagon sarjan ensimmäinen kirja, Kuolema ilman ylösnousemusta, Se on käännetty italiaksi ja englanniksi, ja se on bestseller Meksikossa, joka on yksi genren päämarkkinoista. Toimiiko rikosromaani Orensen ulkomailla? Myykö Galicia rajojemme ulkopuolella?

RMG: Galicia ei myy, vaan se, että se myy minkä tahansa hyvin sijoitetun ja ominaisuuksiensa mukaisen paikan. Se oli minulle alusta alkaen selvää, että jos halusin lukijan, joka ei edes tiennyt missä Galicia on, kiinnostunut historiasta ja tunnistanut paikan, hänen oli oltava erittäin uskollinen sen maantieteelle, tavoille ja ihmisten mentaliteetille. . Olen yksi niistä, jotka uskovat sanontaan, että ei ole mitään universaalisempaa kuin ehdottomasti paikallinen. Ja kyllä, luulen, että harvat ihmiset tuntevat Meksikon Galician, mutta silti sen aikoina se oli johtava e-kirjojen lataamisessa pitkään.

AL: Yksi kirjoistasi, Kahvi ja savukkeet hautajaisiin, toinen Eva Santiagon sarjassa, julkaisit sen erissä ilmaiseksi Serial Booksin kanssa, joka on saatavana blogissasi ja useilla alustoilla. Kun lähetit sen, olit vuorovaikutuksessa lukijoiden kanssa, jopa kilpailit arvata kuka tappaja oli. Kuinka kokemus myynnin jälkeen onnistui Kuolema ja ylösnousemus? Mitä tuli kokeesta Roberto Martínez Guzmánille?

RMG: Muistan, että kohtain sen paljon pelolla. Sen vuoksi, että siitä voisi pitää vähemmän, mutta ennen kaikkea siitä vaarasta, että ensimmäinen romaani syö toisen. Kuolema ilman ylösnousemusta myytiin erittäin hyvin ja pitkään, ja usein sattuu, että näissä tapauksissa monet lukijat tunnistavat edelleen ensimmäisen romaanin. Se näyttää typerältä, mutta se päätyy olettamaan pitkän varjon, joka peittää kaiken, mitä postitat jälkeenpäin. Tässä mielessä ehkä se, että kahvia ja savukkeita hautajaisiin julkaistiin erissä ja parin kuukauden aikana lievennettiin tätä vaaraa. Tässä mielessä murhaajan arvailukilpailulla pyrittiin myös vetämään ensimmäisen lukijoiden huomio ja keskittämään heidät uuteen tarinaan, jossa oli murhaaja, joka oli löydettävä.

AL: Sattuuko kirjallinen piratismi sinua? Luuletko, että lopetamme hänet jonain päivänä?

RMG: Ei, se ei satuta minua, koska en kuuntele sitä. Vakavasti, en ole koskaan antanut sille paljon merkitystä. Olen vakuuttunut siitä, että ihmiset, jotka lataavat laittomia kirjoja, eivät todellakaan ostaisi sitä laillisesti, elleivät ne pystyisi tekemään niin. Päinvastoin, uskon, että kuka tahansa, joka lataa laittoman kirjan tänään, kyllästyy jonkin aikaa rikkinäisiin tiedostoihin, naamioituihin viruksiin ja niin edelleen ja siirtyy laillisiin e-kirjoihin. Ja tuohon aikaan muistat kirjailijat, jotka olet lukenut hakkeroituina ja joista pidit.

Olen vakuuttunut tästä tai haluan olla, koska se näyttää minulta hävinneeltä sodalta ja että sen on hyvin vaikea päättyä. Paljon enemmän, kun Latinalainen Amerikka on erittäin, hyvin lukijaystävällinen manner ja sillä ei ole liikaa resursseja niiden ostamiseen (Venezuelan kaltaisissa maissa se on suoraan mahdotonta). Se luo valtavan mahdollisuuden käyttää laittomia e-kirjoja. Mutta paitsi merirosvot, myös lailliset ilmaiset lataukset. Antaa sinulle idean Kahvi ja savukkeet hautajaisiin julkaistaan ​​Play Kaupassa. Yhdellä viikolla hinnoitelin sen, dollarin, eron määrittämiseksi, ja myin neljä tai viisi kappaletta. Hyvin, hyvin kaukana luvuistaan, koska sillä on ilmainen lataus viikossa, ja sillä on yleensä XNUMX XNUMX - XNUMX XNUMX latausta. Tämä on tilanne.

AL: Onko harrastuksia tai tapoja kirjoitettaessa? Onko sinulla ihmisiä, joille annat romaanisi, ennen kuin teet lopullisen korjauksen ehdotuksillaan?

RMG: Enemmän kuin mania, se on tapana. Kirjoitan yleensä tietokoneella, korjaan, tulostan, korjaan paperille, menen tietokonetiedostoon, korjaan sen mobiililaitteessa, tulostan sen uudelleen ja annan sille passin paperilla. Tässä järjestyksessä ja pystyä toistamaan vaihe. Kaikki tarvittavat korjaukset, kunnes istun terassille sivujen ollessa sylissäni, enkä löydä mitään, mitä voisin ilmaista paremmin. Se on tapani korjata mitä kirjoitan terassilla istuen ilman kiirettä tekstillä, joka on painettu paperille ja kahvia sen edessä.

Ja kyllä, tietysti minulla on kirjoittajia, jotka toimivat nolla lukijana. He minulle ja minä heille yksinkertaisesta ystävyydestä ja toveruudesta.

AL: En koskaan pyydä kirjailijaa valitsemaan romaaniensa välillä, mutta pyydän tuntemaan sinut lukijana.Mikä on se kirja, jonka muistat erityisen hellästi, että se lohduttaa sinua näkemään sen hyllylläsi? Mikä tahansa kirjailija, josta olet intohimoinen, sellainen, jonka ostat ainoat julkaistut?

RMG: Muistan mielelläni ensimmäisen romaanin, jonka luin elämässäni, jopa lapsena: Toinen kierros ruuvista, kirjoittanut Henry James. Pidin siitä niin paljon, että se herätti kiinnostukseni kirjoittaa tarinoita. Nykyään ostan yleensä kaiken, mitä Karin Slaughter julkaisee.

AL: Mitkä ovat kirjailijan ammattiesi erityiset hetket? Ne, jotka kerrot lapsenlapsillesi.

RMG: Minulla on poikani uhkailtu, jotta hän ei antaisi minulle lapsenlapsia, koska en ole psykologisesti valmis olemaan isoisä. Ainakin toistaiseksi. Joten toivon, että kun löydän itseni sellaiseen tilanteeseen, minulla on vielä paljon tulevaisuuden hetkiä kertoa sinulle. Tähän mennessä kokeneista minusta saattaa jäädä kaksi: päivä, jolloin Kuolema ilman ylösnousemusta nousi Amazonin Espanjan myyntiaseman kärkeen, ja toisen, jota en odottanut millään tavalla, kun UAM: n tietotekniikan instituutti julkaisi viimeksi vuonna hänen tutkimuksensa kirjanpäivän seurauksista Espanjassa ja päätti, että Seitsemän kirjaa Evalle oli ollut rikosromaani, jonka lukijat suosittelivat Twitterissä. Rehellisesti, olin hyvin innoissani.

AL: Amazonin myynnin ykkönen, pyhitetty krimikirjoittaja, joka hankaa suurinta, olet valinnut työpöydän julkaisemisen, ... Onko se oma päätös vai onko suuren julkaisijan niin vaikea lyödä vetoa kirjailijasta , vaikka yksi on jo yhtä vakiintunut Onko se Roberto Martínez Guzmán?

RMG: Vuosia sitten ajattelin, että kustantaja ei koskaan julkaisi tuntematonta kirjoittajaa, kuten minä, ilman läsnäoloa tiedotusvälineissä ja joka asuu pienessä kaupungissa, kuten Ourense. Ja siksi en koskaan harkinnut kirjoittamani kirjoitusten julkaisemista, koska en halunnut, että myynnini riippuisi ystävien houkuttelemisesta lukemaan minua. Ei, en myy ystävilleni enkä pyydä heitä ostamaan mitään kirjani. En ole koskaan tehnyt sitä enkä halua. Nykyään kaikki on muuttunut, e-kirja on yleistynyt ja kirjailija voi lukea lukijoita riippumatta siitä, onko heillä suuri, pieni tai itse kustantava kustantaja. Kuolema ilman ylösnousemusta en tarjonnut sitä kenellekään, mutta koska se sai merkitystä myyntiluetteloissa, se herätti pian kiinnostusta joistakin. En halunnut julkaista sitä, koska luulin tuolloin, että se oli jo melko palanut. Seitsemän kirjaa Evalle oli menossa kustantajan kanssa. Itse asiassa hänen kiinnostuksensa syntyi, kun hän oli juuri aloittanut sen kirjoittamisen, mutta lopulta emme päässeet sopimukseen, enkä halunnut julkaista sitä itse. Sen sijaan kahvia ja savukkeita hautajaisiin ilmestyi Serial Books -sydämen kanssa, joka oli vasta aloittava kustantamo, joka tarjosi minulle projektin, joka houkutteli minua.

Todellisuus on, että jos julkaiset itse ja myyt, julkaisijat lähestyvät sinua ja tarjoavat sinulle painoksensa. Jotain loogista, koska hänen liiketoimintansa on myydä kirjoja. Saanko hyväksyä vai ei, riippuu heidän tarjoamastaan ​​tarjouksesta, koska minulle on tänään avain valita ne tai itse julkaista. Se on vähän kuin silloin, kun henkilöllä ei ole kumppania, mutta se on yksin erittäin hyvä. Hänen ei tarvitse olla sitä, ja jos jonain päivänä hän suostuu sitoutumaan, se johtuu siitä, että hän uskoo olevansa parempi.

AL: Sosiaalisen median ilmiö luo kahden tyyppisiä kirjoittajia: ne, jotka hylkäävät heidät ja jotka rakastavat heitä. Sinulla näyttää olevan loistava suhde heihin. 136.000 seuraajaa Twitterissä. Mitä saat sosiaalisesta mediasta? Mitä ne tuovat positiivista elämässäsi, ammatissasi? Ovatko ne suurempia kuin haitat?

RMG: 136.000 XNUMX seuraajaa monien vuosien ajan, kun olen ollut Twitterissä. Se on loogista, koska kaikki kampanjat riippuvat minusta. Sinun on puristettava sosiaalisia verkostoja paljon enemmän kuin haluaisit. Ja Twitter oli kerran paras paeta. Nykyään se on melko käyttämätön. Sosiaalisten verkostojen hyvä asia on, että voit tehdä itsestäsi tunnetuksi riippumatta kolmansista osapuolista ja että olet suorassa yhteydessä kaikkiin lukijoihin, jotka haluavat tehdä niin. Se on myös tyydytyksen lähde, kun joku kertoo sinulle, että olet ottanut pois unen tunteja tai, kuten lukija kertoi minulle eräänä päivänä, että olet saanut hänet menemään lukemaan kadulla. Se on todellakin yksi suurimmista tyydytyksistä, joita kirjoittaminen antaa sinulle ja joka korvaa kaikki ongelmat, joita on myös. Verkkojen huono osa on se, että ne ryöstävät sinulta paljon aikaa, jonka sinun on kirjoitettava.

AL: Onko näinä aikoina mahdollista ansaita elantoa kirjoittamisesta?

RMG: Kyllä, on ihmisiä, jotka tekevät. Mutta tietysti, sen lisäksi, että pidät siitä, tarvitset enemmän tai vähemmän laajan uran, tietyn taatun ylennyksen, ja uskallan jopa sanoa, että on välttämätöntä, että kirjat on käännetty useille kielille. Joka tapauksessa se riippuu myös siitä, mitä jokaisen on elettävä. On ihmisiä, jotka tyytyvät vähän ja joiden on helpompi tehdä harppaus, ja on muita ihmisiä, jotka tarvitsevat enemmän tuloja ja joiden on vaikea luopua laskutuksesta kahdella tavalla.

AL: Digitaalinen kirja tai paperi?

RMG: Paperilla, vaikka loppujen lopuksi päätän aina valita e-kirjan mukavuuden vuoksi.

AL: Lopetan, kuten aina, aion esittää sinulle intiimimmän kysymyksen, jonka voit kysyä kirjailijalta: Miksi kirjoitat?

RMG: Koska haluan kertoa tarinoita. Sanoin eräänä päivänä Twitterissä, että jokainen romaani oli kutsu lukijoille kävelemään mielemme syvimmän osan läpi; nähdä tapa ymmärtää ihmisiä, mitä pidämme tärkeinä ja mielenkiintoisina, olosuhteet, joita voi tapahtua meille elämässä, ja tapa, jolla tulkitsemme heitä. Lukija tarjoutuu ottamaan hänet kädestä elämään tilanteessa, jota hän ei ole koskaan kuvitellut. Siksi minulle jokainen lukija, joka valitsee yhden kirjoistani, on minulle etuoikeus, koska hän omistaa aikansa ja luottamuksensa minuun. Haluan toistaa käsissäni. Ja hänen vakuuttaminen on haaste.

 kiitos Roberto Martinez Guzman, toivotan teille paljon menestystä, että juova ei lopu ja että yllättätte meitä edelleen jokaisella uudella romaanilla.