Elena Alvarez. Haastattelu Elefantti valkoisen päivänvarjon alla kirjoittajan kanssa

Elena Alvarez hän kirjoittaa perinteisiä historiallisia romaaneja ja määrittelee itsensä intohimoiseksi hyvistä romaaneista. Aloitti julkaisemisen vuonna 2016 kun kuu paistaa, romanttinen, nuoriso- ja viikinkiromaani. Ja vuonna 2019 hän jatkoi Se pilvi on lampaan muotoinen. Tämä vuosi on esitellyt Elefantti valkoisen päivänvarjon alla. Paljon kiitoksia tähän tarkoitukseen käytetystä ajasta haastattelu jossa hän puhuu meille ja useista muista aiheista.

Elena Álvarez - Haastattelu

• ACTUALIDAD LITERATURA: Uusin romaanisi on nimeltään Elefantti valkoisen päivänvarjon alla. Mitä kerrot meille siitä ja mistä idea tuli?

ELENA ALVAREZ: Elefantti valkoisen päivänvarjon alla on historiallinen romaani, joka sijoittuu Indokiinaan toisen maailmansodan aikanahän. Päähenkilö, Fred, on nuori ylemmän luokan nainen, joka joutuu jättämään kotinsa Luang Prabangissa Pohjois-Laosissa ryhtyäkseen matka joka vie hänet paitsi tutkimaan uusia maisemia ja paikkoja, myös löytämään itsensä.

Ajatus tuli juuri lukiessani kylmää sotaa käsittelevää kirjaa, jossa mainittiin "Laosin tapaus". Tehtyään tutkimusta, sain selville, että "asia" tarkoitti asetuki, joka annettiin Laosista Viet Minhille Vietnamin sodan aikana, jonka vuoksi Laos joutui useiden CIA:n pommi-iskujen kohteeksi. Lopulta juoni Elefantti valkoisen päivänvarjon alla tapahtuu vähän ennen kaikkea tätä: in 40 vuotta, Laos oli osa Ranskan siirtomaavaltakuntaa.

• AL: Voitko palata ensimmäiseen lukemasi kirjaan? Ja ensimmäinen kirjoittamasi tarina?

ELENA ALVAREZ: Kun olin pieni, minulla oli kirja (erittäin tallattu) tarinasta Tuhkimo jonka äitini luki minulle joka päivä: koska tiesin sen ulkoa, muistan sen Pelasin "lukemista" toistaen tarinaa ja seurasi kirjaimia sormellaan, vaikka hän ei silti ymmärtänyt niitä!

Kirjoitin myös muutamia novelleja lapsena, mutta ensimmäinen romaani kirjoittamani tuli silloin kun olin doce vuotta. Se oli yksi erittäin pitkä fantasiatarina jonka vain osa ystävistäni luki aikanaan, mutta se sai minut ymmärtämään, että halusin todella olla kirjailija.

• AL: Pääkirjoittaja? Voit valita useamman kuin yhden ja kaikkien aikakausien joukosta.

ELENA ALVAREZ: On erittäin vaikea valita, koska löydän joka kuukausi uusia kirjailijoita, joita rakastan, mutta ehkä siksi, että se vaikutti siihen, millaisia ​​romaaneja haluan kirjoittaa, sanoisin, että Galdos hän on sängyn äärellä kirjoittajani. 

• AL: Minkä kirjan hahmon olisit halunnut tavata ja luoda?

ELENA ALVAREZ: Neiti marple (molempien kysymysten osalta!)

• AL: Onko sinulla mitään erityisiä tapoja kirjoittaa tai lukea?

ELENA ALVAREZ: Lue minä voin tehdä sen Missä vain, joten minulla ei ole paljon harrastuksia. Käytän yleensä e-kirja laukussa ja minulla on melkein aina a äänikirja käsissäni, joita kuuntelen matkalla töihin tai urheillessani. Kotona ollessani yritän tietysti aina lukea hyvällä valolla ja mukavalla istuimella.

Kirjoittaa Kyllä, minulla on harrastuksia: ennen kaikkea tarvitsen hiljaisuutta Valitettavasti en voi käyttää kirjoittamiseen niin paljon aikaa kuin haluaisin, joten minun on maksimoitava kirjoittamiseen käytettävät tunnit poistamalla häiriötekijät!

• AL: Ja haluamasi paikka ja aika tehdä se?

ELENA ALVAREZ: Pidän kirjoittamisesta huomenna, jolloin mieleni on tuorein ja ideani virtaavat paremmin. Se ei ole aina mahdollista, niin monta päivää kirjoitan syömisen jälkeen tai hyödyn viikonloppuisin tehdä pieniä "kirjoitusmaratoneja". minulla on pieni tutkimus kotona, joka sopii täydellisesti kirjoittamiseen, varsinkin sadepäivinä!

• AL: Onko muita genrejä, joista pidät? 

ELENA ALVAREZ: Käytännössä Luin kaiken Vaikka on totta, että pidän eniten historiallisista romaaneista, minusta tuntuu aika ajoin uppoutuvan johonkin uusi mysteeristä o u romanttinen. Mitä tulee tietokirjallisuuteen, Minua kiehtovat kirjat tai kirjailijoiden muistelmat jossa he puhuvat luomisprosessistaan.

• AL: Mitä luet nyt? Ja kirjoittaminen?

ELENA ALVAREZ: Pachinko, kirjoittanut Min Jin Lee (tämä on uudelleenluku); Uusi nainen, kirjoittanut Carmen Laforet (äänikirjassa) ja Mies punaisessa viitassaKirjailija: Julian Barnes

olen sitä paitsi työstämässä uutta romaania, myös historiallinen, mutta suuntautuu enemmän trilleri kuin costumbrismoon, joka on merkinnyt viimeisiä töitäni. Katsotaan mitä jää jäljelle. Harvoin ensimmäinen ajatus kirjakaupoista saavuttaa, ja juuri se tekee tästä ammatista niin kauniin.

• AL: Miten luulet julkaisukentän olevan?

ELENA ALVAREZ: Olen tietoinen Tiedän vain hyvin pienen osan se suuri peto julkaisumaailma Espanjassa, joten tämä on hyvin pinnallinen analyysi. Mutta on selvää, että näkymät ovat vaikeat kaikille. Valitettavasti kirjailijan on äärimmäisen vaikeaa ansaita elantonsa taiteestaan ​​(suuremmalla osalla meistä on "päivätyöt", jotka ruokkivat meitä). Mutta asiat eivät ole liian helppoja riippumattomille kustantajille ja kirjakaupoille, kääntäjille tai oikolukijoille, antaa muutaman esimerkin.

Monet kirjat julkaistaan ​​päivittäin. Lukijoiden tavoittaminen on erittäin vaikeaa juuri siksi, että heillä on laaja valikoima valinnanvaraa ja kirjat, niin painetut kuin digitaalisetkin, eivät ole halpoja. Ikään kuin se ei olisi tarpeeksi, uutuuksien käyttöikä lyhenee päivä päivältä. Kirjoja tuhotaan päivittäin, jotta saadaan tilaa uudelle, joka muutaman kuukauden kuluttua myös tuhoutuu.

Siksi arvostan niin paljon kirjan tekemiseen käytettyä aikaa olla paras versio kirjoittajasta voi tuottaa. Se näyttää, kun kirjaa on huolellisesti muokattu, kun huomaat vieväsi kotiin palan sen parissa työskenteleneiden sydäntä.

• AL: Onko kokemamme kriisihetki sinulle vaikea vai pystytkö pitämään jotain positiivista tulevia tarinoita varten?

ELENA ALVAREZ: Kaikesta elämässä voit saada positiivisia asioita tai ainakin kokemuksia, jotka voivat auttaa sinua tulevaisuudessa. Mutta valehtelisin sinulle, jos sanoisin, että se, mitä olemme kokeneet viime vuosina, eivät ole vaikuttaneet minuun. Yksi syy siihen, miksi pidän kuitenkin sekä historiallisten että muista kulttuureista tulevien ihmisten kirjoittamien romaanien lukemisen, on se, että nautin todella oppimisesta näkemään elämää eri silmin. Ja tämä saa minut kysymään itseltäni tämän kysymyksen: Eikö tulevaisuus ole aina ollut epävarma? Näyttääkö yhteiskuntamme meistä epävarmemmalta vain siksi, että se on se, jossa elämme?