Mayte Uceda. Haastattelu The Guardian of the Tide -kirjan kirjoittajan kanssa

Mayte uceda Hän on asturialainen. Hän julkaisi itse ensimmäisen romaaninsa vuonna 2013, jonka otsikko oli Los Angeles de La Torre, joka onnistui. sitten julkaistu Rakkaus Rebecaan y Alice ja ääretön apinan lause. Vuoroveden vartija Se on hänen viimeinen julkaistu otsikkonsa. Tässä haastattelussa hän kertoo meille hänestä ja useista muista aiheista. Arvostan todella omistautunutta aikaasi ja ystävällisyyttäsi.

Mayte Uceda - Haastattelu

• ACTUALIDAD LITERATURA: Viimeisin julkaistu romaanisi on nimeltään Vuoroveden vartija. Mitä kerrot meille siitä ja mistä idea tuli? 

MAYTE UCEDA: Ajatus syntyi, kun löysin sen espanjalaisen valtamerilaivan Valbaneran haaksirikko, tapahtui Floridan vesillä vuonna 1919 ja joka edustaa Espanjan suurinta merikatastrofia rauhan aikoina. Olivat 488 uhria miehistön ja matkustajien välilläSuurin osa heistä on siirtolaisia, jotka etsivät parempaa elämää Kuubassa. Yllätyin tämän tapahtuman tuntemattomuudesta ja päätin kirjoittaa romaanin, jossa aluksella on erityinen rooli. Halusin julkistaa tämän tragedian, osoittaa kunnioitusta kuolleelle tunnustus, jota ei institutionaalisesti ole olemassa. 

• AL: Voitko palata ensimmäiseen lukemasi kirjaan? Ja ensimmäinen kirjoittamasi tarina?

MU: Muistan lukeneeni yksin yhden Snoopy. Se tulee ensimmäisenä mieleen. Kun lukemani parani, sukelsin tuntikausia siihen Perustietosanakirja nuorille, jolla oli upeita otsikoita, kuten: Kerro miksi, kerro kuka se on, kerro missä se on, kerro miten se toimii...  

Ensimmäinen asia, jonka kirjoitin, oli lauluja. Opin soittamaan kitaraa XNUMX-vuotiaana ja rakastin omien tarinoiden luomista, jota harrastin monta vuotta. 

• AL: Pääkirjoittaja? Voit valita useamman kuin yhden ja kaikkien aikakausien joukosta.

MU: of Isabel AllendeLuen esimerkiksi yleensä kaiken, mitä hän kirjoittaa. Nautin todella tarinastasi, sanoitpa minulle mitä tahansa. Kanssa Zafon minulle kävi samoin. Toisaalta minulla on aina käsilläni realistinen kirjailija XNUMX-luvulta: Galdos, Pardo Bazan, toitottaa, Flaubert, Balzac… He auttavat minua tuntemaan välittömän menneisyytemme ja ymmärtämään nykyistä yhteiskuntaamme.

• AL: Minkä kirjan hahmon olisit halunnut tavata ja luoda? 

MU: Rakastan fantasiaa ja eeppistä, joten istuisin mielelläni vieressäsi hetken. Gandalf, ja Sormusten Herra, tupakoiessaan piippussaan. Tolkienin suunnittelema maailma kiehtoo minua, ja tietysti olisin halunnut luoda sen.

• AL: Onko sinulla mitään erityisiä tapoja kirjoittaa tai lukea? 

MU: Voin lukea missä tahansa vähemmän rannalla. Minulla on aina kirja mukana, mutta päädyn katsomaan merta. Minusta on erittäin vaikeaa kirjoittaa musiikin kanssa, en voi olla kiinnittämättä siihen täyden huomioni. Mikä ei vaihtele päivittäisessä rutiinissani kissani Mican seura ja kahden kuukauden ajan a pentu puhelu lina joka seuraa minua kaikkialle.

• AL: Ja haluamasi paikka ja aika tehdä se? 

MU: Olen pöllö, rakastan iltaa kirjoittaa, mutta minun täytyy nukkua tiettyjä tunteja tunteakseni oloni hyväksi, joten yritän olla enemmän kanojen kaltainen, nousta aikaisin ja jää eläkkeelle yöllä. Minulla on yksi ullakko kodikas kotonani. Sinne lukitun kirjoilla, vihkoilla, papereilla kaikkialla ja nelijalkaisten seuralaisteni kanssa.

• AL: Onko muita genrejä, joista pidät?

MU: Kaikki. Enkä sano sitä positiivisena asiana, päinvastoin. Olen vuosien varrella todennut, että hyvin monipuolinen maku hajauttaa sinut kaikin puolin. 

• AL: Mitä luet nyt? Ja kirjoittaminen?

MU: Luen veden makeuttaKirjailija: Nathan Harris minäkin kuuntelen äänikirja kiittämätön, kirjoittanut Pedro Simón, molemmat erittäin suositeltavat, vaikka pidän enemmän Simónista. Lopetan sen, mitä tulee olemaan viides romaaniniMutta en voi kertoa sinulle vielä mitään.

• AL: Kuinka luulet julkaisutilanteen ja mikä päätti yrittää julkaista?

MU: Kustannusmaailma on enemmän livenä kuin ei milloinkaan, minun mielestäni. Ja elossa ei välttämättä tarkoita tervettä. Painosta on tullut suosittu. Aikaisemmin julkaisukanavat olivat jäykkiä ja harvoilla kirjoittajiksi pyrkivillä oli pääsy niihin. Nyt kanssa työpöytäjulkaisubuumi, siellä on vaikuttava valikoima potentiaalisia tekijöitä, joitain hyviä, joitain huonoja ja monia vakituisia kirjoittajia, mutta jokaisella on mahdollisuus. Myöhemmin lukijat korjaavat jo peltoa. Ehkä siksi minua rohkaistiin hyppäämään kehään: yksinkertaisesti siksi, että pystyin siihen. 

En näe, että digitaalinen kirja korvaa fyysistä kirjaa, kuten muutama vuosi sitten pelättiin. Haluamme liikaa koskettaa niitä, haistaa niitä ja antaa niitä pois. 

• AL: Onko kokemaamme kriisitilanne vaikeaa sinulle vai pystytkö pitämään jotain positiivista tulevia tarinoita varten?

MU: kriisit ovat syklisiä. Jos katsot vain sata vuotta taaksepäin ja näet kuinka ihmiset elivät, huomaat kuinka onnekas olet, että olet syntynyt tähän aikaan. Ihminen XNUMX-luvun alussa, missä tahansa päin maailmaa, eli kuolleisuusluvuissa, jotka nykyään saisivat meidät vapisemaan. Elinajanodote, imeväiskuolleisuus noina vuosina, sodat, epidemiat, nälkä, kuinka vähän kehittynyt lääketiede ja lääketeollisuus olivat... Luulen, että meillä ei ole aavistustakaan. Enkä puhu keskiajasta, vaan isovanhemmiemme ja isovanhemmiemme ajasta. Olemme erittäin onnekkaita, ainakin meidän osassa maailmaa.

Kun pandemia saapui, olin täydessä keittiössä Vuoroveden vartijauppoutunut ensimmäiseen maailmansotaan, tuhoisaan Espanjan flunssapandemiaan, toiseen maailmansotaan ja kaikkiin niihin ylivoimaisiin määriin, jotka mainitsin aiemmin. Ja he kertoivat meille, että meidän täytyi vain pysyä kotona, television, elektronisten laitteiden, mukavuutemme kanssa... Ajattelimme, että länsi olisi onnellinen elämänsä loppuun asti, mutta levoton ajat ovat edessä. Saa nähdä, olemmeko valmiita kohtaamaan ne.