José Calvo Poyato. Haastattelu La travesía -finaalin kirjoittajan kanssa

Jose Calvo Poyato hänellä on pitkä ura suosittujen historiallisten teosten kirjailijana ja kirjailijana, jonka otsikot ovat Kuninkaan loitsu, Conjuration Madridissa, Musta Raamattu, Lohikäärme o Hypatian unelma, muiden joukossa. Paljon kiitoksia tähän käyttämästäsi ajasta haastattelu missä hän kertoo meille uusimmasta romaanistaan, Viimeinen matkaja muista aiheista.

José Calvo Poyato - Haastattelu

• ACTUALIDAD LITERATURA: Julkaisit juuri uuden romaanin markkinoille, Viimeinen matka. Mitä sanot meille siinä? 

Viimeinen matka on tavallaan a äärettömän polun jatkoa, jossa se laskettiin ensimmäisen kierroksen ympäri maailmaa, kirjoittanut Juan Sebastián Elcano. Nyt, espanjalaisesta merimiehestä, syntynyt Getariassa, tulee sen romaanin keskus, jossa kerrotaan mitä hänelle tapahtuiEnsimmäisen kerran ympäri maailmaa käydessään, koska Elcano katoaa historiakäsikirjoista ja hahmo vaikuttaa tarpeeksi tärkeältä, jotta voimme tietää, mitä hänelle tapahtui. Lisää tähän, että nuo ensimmäisen kierroksen jälkeiset vuodet maailma oli täynnä historian suuria tapahtumia. 

• AL: Voitko palata ensimmäisen lukemasi kirjan muistiin? Ja ensimmäinen kirjoittamasi tarina?

Ensimmäinen luettu kirja oli ristiretkien historia. Se oli yksi Editorial Brugueran kirjoista, joissa teksti yhdistettiin sarjakuvaan. Sarjakuva luettiin ensin. Joskus vain koominen. Olimme seitsemän tai kahdeksan vuoden ikäisiä lapsia. Luulen, että he antoivat sen minulle, kun tein ensimmäisen ehtoolleni, en ollut vielä seitsemän vuotias.

Ensimmäinen kirjoitettu tarina ja siitä tuli kirja, oli historiallinen tutkimus kaupunkini XNUMX-luvun kriisistä: Seitsemästoista vuosisadan kriisi Villa de Cabrassa. Se voitti palkinnon ja siksi se julkaistiin. Siitä on kulunut muutama vuosi.

• AL: Mikä oli ensimmäinen kirja, joka löi sinut ja miksi?

Muistan, että he tekivät minusta vaikutuksen teini-ikäisenä, Martín Vigilin kirjatKuin Elämä kohtaa. Myös Maxence Van der Meersch, as Kehot ja sielut! Historioitsijana muistan, että eräänä kesänä luin kaikki Kansalliset jaksot Galdós. Olin vaikuttunut. Luulen, että lukeminen vaikuttaa ratkaisevasti että Päätin olla historioitsija ja Olin intohimoinen historiallisesta romaanista. Tuolloin ei koskaan tullut mieleeni, että jonain päivänä kirjoitan ne. 

• AL: Kuka on suosikkikirjoittajasi? Voit valita useamman kuin yhden ja kaikkien aikakausien joukosta.

Olen jo viitannut siihen, mitä Don Benito Pérez Galdós luuli. Olen intohimoisesti quevedo ja XNUMX-luvun suurten kirjailijoiden as Honoré Balzac tai Victor Hugo. Nykyisistä kirjailijoista suosikkini ovat Jose Luis Corral, historiallisen romaanin todellinen mestari. Kokeilut Juan Eslava Galan ja Don Antonio Domínguez Ortizin teokset Habsburgien Espanjasta ja XNUMX-luvulta.

• AL: Minkä kirjan hahmon olisit halunnut tavata ja luoda?

Rouva Bovary. Minusta näyttää siltä, ​​että hän on kaikkien aikojen kirjallisuuden parhaiten piirrettyjä hahmoja. Ei jätetty jälkeen Lazaro, päähenkilö Lazarillo de Tormestai Sancho Panza. Molemmat näyttävät hyvältä viitteiden ja elämän tapahtumien vuoksi. 

• AL: Onko sinulla erityisiä tapoja kirjoittaessasi tai lukiessasi?

Eristän itseni yleensä melko hyvin, jolloin saan kirjoittaa paikoissa, joissa on muita ihmisiä chattailemassa. Siksi kirjoitan usein keittiössä talostani, perheen keräyskeskus. Kun teen tekstin lopullisen korjauksen toimittaakseni sen lehdistölle, yleensä eristän itseni ja teen lukemisen keskeytyksettä. Joskus kirjoitan —Kirjoittaminen on kirjoitusprosessin viimeinen vaihe monien viikkojen ajan, ja rytmissä voi olla epätasapainoa, muutoksia, jotka on korjattava. Joten mieluummin olla yksin ja eristetty.  

• AL: Ja haluamasi paikka ja aika tehdä se?

Kuten olen jo todennut, voin tehdä sen missä tahansa ja nyt Minulla ei ole suosikkihetkiä. Oli aikoja, jolloin hän halusi kirjoittaa yöllä. Mutta ajan myötä olen päätynyt siihen tulisi kirjoittaa, kun joku on mukava, löysä. Joskus vaaditaan kirjoittamista - Kirjoituksessa - ja ideat eivät virtaa. Noina hetkinä on parempi jättää se. On aikoja, kun päinvastoin, kaikki tulee helposti ja sinun on hyödynnettävä sitä.

• AL: Muut tyylilajit, joista pidät?

Historiallisten romaanien lisäksi luin paljon historiallinen essee; loppujen lopuksi olen historioitsija. Luin myös musta romaanimolemmat klassiset Dashiell-tyypit Hammett tai Vázquez Montalbán nykyisenä rikosromaanina. Monet lukijat väittävät, että romaaneissani on aina musta juoni, joka on uskottavaa, mutta ei oikein historiallinen, ja sopii siksi hyvin romaanin historialliseen kehykseen. 

• AL: Mitä luet nyt? Ja kirjoittaminen?

Olen valmis Ääretön ruokokirjoittanut Irene Vallejo. luen Valon aseet, ja Sanchez AdalidJa Unohdettu kuningatarkirjoittanut José Luis Corral. Odotat Carlos III: n elämäkertaa. Etsin tietoa Espanjan XNUMX-luvun jälkipuoliskon vähän tunnetuista näkökohdista. 

• AL: Kuinka luulet julkaisutilaisuuden olevan niin monelle kirjoittajalle kuin on tai haluat julkaista?

Ehkä se on viime vuosina monimutkaisempi. Vuonna 2008 alkanut kriisi vaikutti suuresti kirjojen maailmaan. Erittäin hyvät kirjailijat jäivät ilman kustantajaa. Se oli hyvin vaikeaa. Tällä hetkellä niitä on monet kirjailijat, joilla on illuusio julkaisemisesta, mutta mahdollisuudet ovat rajalliset. On mahdollista julkaista työpöytä, mutta tällöin jakelu epäonnistuu, mikä on välttämätöntä. On sääli, että monet erittäin hyvät ja hyvin kerrotut tarinat eivät näe valoa tai näkevät sitä hyvin rajoitetusti.

• AL: Onko kokemaamme kriisitilanne vaikeaa sinulle vai pystytkö pitämään jotain positiivista tuleville romaaneille?

Epidemiakriisi, jota olemme kokeneet on erittäin vaikeaa. Ei vain kuolleille ja sairaille, joilla on vaikea toipua. Myös sen vuoksi, mitä sulkeutuminen, rajoitukset, liikkumattomuus tai hyvin suhteellinen liikkuvuus merkitsevät. Se on jotain, jota yhteiskuntamme ei odottanut. Nämä epidemiat vaikuttivat planeetan muihin osiin, mutta ne eivät olleet ongelma Euroopassa.

Minulle henkilökohtaisesti se on ollut siedettävää. Asun kaupunkitalossa   —Kaikki ylellisyys näissä olosuhteissa - y kirjailijan ammatti on hyvin yksinäinen, vaikka kirjoitan joskus, keskellä perheen kokoontumista. Luulen, että voimme tehdä johtopäätöksiä tapahtumasta, koska olemme haavoittuvampia kuin luulimmenöyryyttä on erittäin suositeltavaa tai että kärsivällisyys yhteiskunnassa, jota hallitsee nopeus ja välittömyys, on kätevää, että opimme kasvattamaan sitä.