William Butler Yeats. 153 vuotta irlantilaista runoilijaa. 6 runoa

William Butler Yeats on yksi suurimmista runoilijoista Irlanti ja tänään on hänen syntymäpäivä. Hän oli myös näytelmäkirjailija ja yksi Irlannin kirjallisuuden renessanssin edustavimmista hahmoista. Hän oli myös politiikassa ja toimi senaattorina. Vuonna 1923 hän sai Nobelin kirjallisuuspalkinto. Mennä 4 hänen runojaan juhlimaan hänen vuosipäivää.

William Butler Yeats

Syntynyt vuonna Dublin, kun hän luki Nobelin hyväksymispuheen Ruotsin kuninkaallisessa akatemiassa, Yeats ilmoitti tekevänsä niin Irlannin nationalismin ja Irlannin kulttuurisen itsenäisyyden lippu. Ja kirjailijaa ympäröivällä mystisellä halolla oli paljon tekemistä hänen kiinnostuksensa ja kiitoksensa kanssa eeppinen ja kelttiläinen mytologia heidän maastaan.

Itse asiassa hänellä oli yhteys esotericism ja oli osa Kultaisen aamun salaa, vaikka myöhemmin hylkäsi sen. Perustettu Abbey-teatteri ja Irlannin kansallisteatteri, jonka hän ohjasi koko elämänsä ajan keltaisten perinteiden ja muinaisten kansan legendojen innoittamana.

Pakettiauto 6 hänen runojaan muistaa hänet tai esittää hänet aloittamattomalle hänen työstään: Kun olet vanha, Kuka unelmoi, että kauneus kulkee kuin unelma?, Hän muistaa unohdetun kauneuden Ensirakkaus, Anna rakkaallesi muutama jae y Viini tulee suuhun.

6 runoa

Kun olet vanha

Kun olet vanha ja harmaa ja väsynyt
ja nyökkää tulessa ota tämä kirja,
ja luki hitaasti, haaveillen pehmeästä katseesta
että silmilläsi oli kerran syvä varjo;
kuinka moni palvoi iloisen armon hetkiäsi,
ja he rakastivat kauneutasi väärällä tai todellisella rakkaudella;
mutta mies rakasti sinussa olevaa pyhiinvaeltajan sielua,
ja rakasti muuttuvien kasvojesi suruja.
Ja nojaten tukkien hehkua vastaan,
nurisette, hieman surullinen, kuinka rakkaus pakeni,
kuinka se kellui kaukana vuorten yli,
ja kätki kasvonsa monien tähtien keskelle.

***

Kuka unelmoi, että kauneus kulkee kuin unelma?

Kuka unelmoi, että kauneus kulkee kuin unelma?
Näille punaisille huulille, kaikesta väsyneestä ylpeydestään,
niin surullinen jo, ettei ihme, että he voivat ennustaa,
Troy jätti meidät hautajaisen ja väkivaltaisen välähdyksen,
ja Usnan pojat ovat hylänneet meidät.

Me paraati, ja kiireinen maailma paraatii kanssamme
Niiden ihmisten sielujen joukossa, jotka jättävät hyvästit ja luopuvat paikastaan
kuin kalpeat vedet heidän jäisessä kilpailussaan;
Ohimennen tähtien alla, vaahto taivaalta,
jatka tämän yksinäisten kasvojen elämistä.

Kumartukaa, arkkienkelit, synkässä asuinpaikassa:
Ennen kuin olit olemassa ja ennen minkäänlaista sydämenlyöntiä,
renderoitu ja ystävällinen hän seisoi hänen valtaistuimensa vieressä;
Kauneus teki maailmasta ruohoisen polun
jotta hän panisi vaeltavat jalkansa.

***

Hän muistaa unohdetun kauneuden

Ympäröimällä sinut sylissäni,
Pidän sydäntäni sitä kauneutta
kauan poissa maailmasta:
asettaa kruunut, jotka kuninkaat heittivät
Aavekaivoissa pakenevat armeijat;
tarinoita rakkaudesta kudottuina silkkilangoilla
unelmoivien naisten, kankaissa
joka hoiti tappajakoia:
menetettyjen aikojen ruusut,
että naiset punosivat hiuksiinsa;
kylmät liljat, joita neitot kantoivat
synkkien pyhien käytävien kautta,
missä suitsukesumut nousivat
ja että vain Jumala ajatteli:
koska vaalea rinta, viivästynyt käsi,
he tulevat luoksemme muista maista, jotka ovat raskaampia unen kanssa.
Ja kun huokaat suukkojen välillä
Kuulen valkoisen kaunottaren myös huokuvan
siihen tuntiin, kun kaikki
se on kulutettava kuin kaste.
Mutta liekki liekissä ja kuilu syvyydessä,
ja valtaistuin puolitoista valtaistuinta unissa,
lepäämällä miekkansa rautapolvilleen,
valitettavasti he poikasivat suurista yksinäisistä mysteereistä.

***

Ensirakkaus

Vaikka sitä ravittiin, kuten vaeltava kuu,
kauniin murhanhimoiselle vauvalle,
hän käveli vähän, punoitti vähän,
ja pysähtyi tielleni,
kunnes ajattelin hänen ruumiinsa
siinä oli elävä ihmisen sydän.

Mutta koska käteni kosketti sitä
ja löysi kivisydämen,
Yritin monia asioita
eikä kukaan heistä toiminut,
koska hänestä tulee hullu
käsi, joka kulkee kuulla.

Hän hymyili ja muutti minua,
Minusta tuli taitamaton
puhua yksin, röyhkeä yksin,
tyhjemmällä mielellä
että tähtien taivaallinen piiri
Kun kuu vaeltaa

***

Anna rakkaallesi muutama jae 

Kiinnitä hiuksesi kultaisella hiusneulalla,
ja poimi ne noidat punokset.
Pyysin sydämeni tekemään nämä köyhät jakeet:
hän työskenteli heidän kanssaan päivä päivältä
surullinen kauneusrakennus
muiden aikojen taistelujäännöksillä.

Vain nostamalla helmi kädestäsi,
kääri pitkät hiukset ja huokaa,
miesten sydämet sykkivät ja palavat;
ja vaahto kuin kynttilä läpinäkymättömällä hiekalla
ja tähdet nousevat taivaalle kasteen kanssa,
he elävät vain valaisemaan ohimennen jalkojasi.

***

Viini tulee suuhun 

Viini tulee suuhun
Ja rakkaus tulee silmiin;
Tämä on kaikki mitä todella tiedämme
Ennen vanhenemista ja kuolemaa.
Näin tuon lasin suuhuni,
Ja minä katson sinua ja huokaan.