Juan Bonillan lause
Vuonna 1996 Editiones B julkaisi Kukaan ei tunne ketään, espanjalaisen kirjailijan, toimittajan ja kääntäjän Juan Bonillan toinen romaani. Kolme vuotta myöhemmin nimike vietiin elokuvateatteriin Mateo Gilin johdolla Eduardo Noriegan, Jordi Mollán ja Paz Vegan johdolla. Myöhemmin Seix Barral julkaisi uuden version kirjasta nimellä kukaan ei ketään vastaan (2021).
Romaani, sen luojan sanoin, on kunnianosoitus Sevillan kaupungille. Tarinan päähenkilö on Simón Cárdenas, nuori yliopisto-opiskelija, joka omistautuu ristisanatehtäviin sevillalaisessa sanomalehdessä ansaitakseen elantonsa. Tämä näennäisesti mieto alkulähestymistapa kätkee dynaamisen – välimerkkien niukkuuden vuoksi jokseenkin yli ajettua – ja erittäin jännittävän.
Analyysi ja yhteenveto Kukaan ei tunne ketään
Konteksti ja alkuperäinen lähestymistapa
Bonilla sijoittaa tarinan Sevillaan, viikkoa ennen vuoden 1997 pyhän viikon messuja.. On tärkeää huomata, että cádizin kirjailija julkaisi romaanin vuonna 1996, joten tapahtumapaikalla ennakoidaan joitain tulevaisuuden rakenteita. Esimerkiksi kaupungin metroon viitataan, vaikka kaupunkien rautatiejärjestelmä vihittiin käyttöön 2. huhtikuuta 2009.
Romaanin päähenkilö on Simon Cardenas, filologian yliopisto-opiskelija Sevillan yliopistossa haluat tulla kirjailijaksi. kuitenkin, että työtoive on aluksi illuusio, koska täytyy tyytyä tekemään ristisanatehtäviä sanomalehdessä paikka ylläpitää. Lisäksi hänellä on hyvä koulutustausta ja vakaa suhde tyttöystävänsä kanssa.
Kehitys
Päähenkilö jakaa asunnon Javierin kanssalihava poika lempinimeltään "rupikonna" johtuu sen kurkussa olevasta epämuodostuksesta, joka saa sen lähettämään sammakkoeläinten kurinaa vastaavaa ääntä. Samoin Simonin kumppani on erittäin älykäs, hän haluaa näyttää mustaa huumoriaan ja hänen pistävä sarkasminsa. Tämä on luultavasti hänelle paras tapa käsitellä fyysisiä puutteitaan.
Turhautumisen rajalla oleva työ ja yksitoikkoisuus ovat tehneet Cárdenasista tyytymättömän ihmisen. Tästä huolimatta, anodian arki päättyy oudon viestin saapumiseen puhelinvastaajaan. Kyseinen kirje osoittaa päähenkilölle sen tulee sisältää sana "harlekiinit" seuraavassa ristisanatehtävässä.
Uhkailut ja hyökkäykset
Simon epäilee niin oudosta pyynnöstä, mutta hakija ei kestä kauan naamioitua uhkailua päähenkilön läheisille (sukulaiset, tyttöystävä, kämppäkaveri). Näin ollen pelko vallitsee Cárdenasin mielessä...
Pian sen jälkeen, kun sana "harlekiinit" sisältävä ristisanatehtävä on julkaistu, Sevillassa alkaa tapahtua pelottavia tapahtumia. Yksi näistä kauheista tapahtumista on tukehtuvien kaasujen hyökkäys metroasemalle, joka on aiheuttanut suuren määrän kuolemia ja loukkaantumisia. Siinä vaiheessa päähenkilö tajuaa, että hänet on upotettu vastoin tahtoaan kamalaan juoniin.
Vielä pahempaa on, että kaupunki on täynnä uskollisia ja turisteja pyhän viikon aattona.
Kirjan ja elokuvan yhtäläisyydet ja erot
Teksti ja elokuva osuvat yhteen juonen ytimessä: aika kiirehtii ja Simónin on selvitettävä hyökkäysten syy. Muuten monet ihmiset voivat kuolla, hänestä alkaen. Toiminnan edetessä päähenkilöä ahdistaa enemmän tunne, että hän ei tiedä, keneen luottaa, ja jokaisen päätöksensä valtava paino.
Toisaalta samalla elokuva on a trilleri toimintaa, kirja on enemmän psykologinen trilleri. Näin ollen kirjoitettu romaani on paljon introspektiivisempi, tiheämpi, täynnä monologeja ja hitaampi kuin pitkällä elokuvalla. Toinen merkittävä vastakohta on aika: proosa sijoittuu Pyhää viikkoa edeltävinä päivinä, kun taas elokuva sijoittuu pyhän viikon puoliväliin.
Tietoja kirjoittajasta Juan Bonillasta
John Bonilla
Juan Bonilla syntyi Jerez de la Fronterassa, Cádizissa, Espanjassa, 11. elokuuta 1966. On huomattava, että hän ei ole koskaan ollut halukas puhumaan itsestään, kun häntä on haastateltu. Tästä syystä kirjoittajasta ei ole juurikaan julkaistu elämäkertatietoja. Plus, toisinaan hän on paljastanut olevansa nuori mies, joka oli kiinnostunut muista kuin peruskoulussa ja lukiossa opiskelevista kirjailijoista.
Täten teini-iästä lähtien hän "kastui" kirjailijoihin, kuten Jorge Luis Borgesiin, Vladimir Nabokoviin, Fernando Pessoaan, muun muassa Charles Bukowski, Herman Hesse tai Martín Vigil. Nuoren Bonillan uteliaisuus muilta leveysasteilta tulevia kirjailijoita kohtaan ei tietenkään estänyt häntä tutkimasta syvällisesti useiden XNUMX- ja XNUMX-luvun merkittävimpien espanjalaisten kirjailijoiden kirjeitä. Heidän keskuudessaan:
- Benito Perez Galdos;
- Miguel de Unamuno;
- Juan Ramon Jimenez;
- Damaso Alonso;
- Gustavo Suarez;
- Franciscon kynnys;
- Agustin Garcia Calvo.
Kirjallinen ura
Juan Bonillalla on journalismin tutkinto (hän sai tutkinnon Barcelonassa). 28 vuoden kirjallisen uransa aikana iberilainen kirjailija on julkaissut kuusi novellikirjaa, seitsemän romaania ja seitsemän ensayos. myös, Jerezistä kotoisin oleva mies on eronnut joukosta toimittajana ja kääntäjänä. Tällä viimeisellä puolella hän on kääntänyt muun muassa JM Coetzeen, Alfred E. Housmanin tai TS Eliotin kaltaisia henkilöitä.
Lisäksi, Bonillaa on kuvattu eksistentialistiseksi, ironiseksi runoilijaksi, jolla on hyvä huumorintaju. Edellä mainitut tunnusmerkit ovat käsinkosketeltavat kuudessa runokirjassa, jotka kantavat hänen allekirjoituksensa tähän mennessä. Tällä hetkellä espanjalainen kirjailija on lehden koordinaattori Kirottu, sekä säännöllinen yhteistyökumppani Kulttuurinen de El Mundo ja portaalista kirjoittaa muistiin.
Juan Bonillan kertomus
Bonillan ensimmäinen ominaisuus, Se, joka sammuttaa valon (1994), oli kriitikoiden ja yleisön suuresti ylistämä tarinoiden teksti. Tämä menestys jatkui romaaneissa Kukaan ei tunne ketään (1996) nubian prinssit (2003) y Sisäänpääsy ilman housuja kielletty. Jälkimmäinen voitti Mario Vargas Llosa Biennaali -romaanipalkinnon, ja sen valitsi Herra yhdeksi 2010-luvun kymmenestä kirjasta.
Mitä tulee hänen nykyisiin kirjallisiin motiiveihinsa, Bonilla sanoi seuraavaa Carlos Chávezin ja Almudena Zapateron haastattelussa vuonna 2011:
”Ainoa kirjallisuus, joka voi kiihottaa tai tuottaa tiettyjä yhteiskunnallisia tuloksia, on nuorisokirjallisuus. Mutta tämä on suuntautunein. Tässä mielessä nuorten kirjallisuus Se on erittäin tärkeää: siksi tämän tyyppistä kirjallisuutta kirjoitetaan nyt niin paljon, mutta melkein kaikki se noudattaa ylhäältä suunnittelevien ehdottamia ohjeita. Joku sanoo mitä lapset tarvitsevat ja se on kirjoitettu. Kunnes siihen hetkeen asti tulee jotain, mikä on vastoin tuota mallia, ja sitten he kieltävät sen."