Alicia Vallina | Valokuvaus: Facebook-profiili
Alice Valline hän tiesi mistä kirjoitti, kun huhtikuussa 2021 hän julkaisi ensimmäisen romaaninsa nimeltä Meren tytär. Ja se on, että hän oli San Fernando-Cádizin merimuseon tekninen johtaja ja on myös kirjoittanut monia artikkeleita kansallisiin ja kansainvälisiin aikakauslehtiin museoista, Espanjan historiasta, laivaston historiasta, nykytaiteesta ja kulttuuriperinnöstä. Kiitos paljon huomiostasi ja ajasta. omistettu tämä haastattelu, vuoden viimeinen, jossa hän kertoo meille tästä romaanista ja monista muista aiheista.
Alicia Vallina - Haastattelu
- ACTUALIDAD LITERATURA: romaanisi, meren tytär, kertoo meille tarinan Ana María de Sotosta. Kuka hän oli ja miten löysit hänen kirjoittavan hänestä?
ALICE VALLINA: Tytär merestä on tarina todellisesta naisesta, lihaa ja verta oleva nainen, joka syntyi pienessä kaupungissa Andalusian sisäpuolella, Aguilar de la Frontera (Córdoba), joka 1793, ei enempää eikä vähempää, päättää lopettaa kaiken ja jäljitellä miestä Espanjan laivaston palvelukseen. Tietysti oli ainutlaatuinen nainen aikanaan että hänen täytyi puolustautua miesten maailmassa, jossa mikä tahansa väärä askel saattoi maksaa hänelle hänen henkensä. Nainen, jolla on valtavan rohkeus ja korkea tajuttomuus, joka mielestäni ansaitsee tulla muistamaan. Mutta älkäämme unohtako, että se on romaani ja että on osia, jotka eivät ole todellisia, tai ainakin jotka olemme voineet varmistaa.
Toisaalta uskon siihen aina suuret tarinat löytävät meidät. Ne esitetään meille sattumalta, vaikka meidän on aina pidettävä silmämme auki ja tarpeeksi uteliaisuutta tehdä niistä omiamme. Ja niin siinä kävi Meren tytär. Minut oli nimitetty Cádizissa sijaitsevan San Fernandon merimuseon tekniseksi johtajaksi. Aiemmin se sijaitsi Escuela de Suboficialesissa (kuolevien merijalkaväen Pantheonin vieressä, joka myös mainittiin romaanissa).
Naiset laivastossa
Olin erityisen yllättynyt siitä, että kaikessa museon keskustelussa ei ollut mitään ei mainintaa tai viittausta naisiin ettätavalla tai toisella, olisi vaikuttanut Espanjan laivaston historian luomiseen, tai tarkemmin sanottuna Cádizin merenkulkuosaston, joka on hänen johtamansa museon viitepiste. Siksi ehdotin aluksi ja yksinomaan tutkimuksen näkökulmasta (koska en ollut koskaan kirjoittanut romaania ja olen kirjoittanut monia esseitä museologiasta sekä kulttuuri- ja sotilasperinnöstä) kertovani tarinasta naisesta, joka oli tässä asiassa tärkeä rooli.
näin oli, konsultoi ajan dokumentaatiota ja puhuu asiantuntevien merimiesten kanssa, Löysin hahmon, kuten Ana María de Soto y Alhama, jonka avulla sain luoda jännittävän tarinan hänen elämästään saamieni tietojen perusteella.
- AL: Voitko palata ensimmäiseen lukemasi kirjaan? Ja ensimmäinen kirjoittamasi tarina?
ALICIA VALLINA: En muista tarkasti, mutta se oli ehkä seikkailukirja. Muistan erityisellä lämmöllä lapsuuden lukemiani höyrylaivojen kokoelma ja seikkailut Viisi. Tai kirjat, joissa itse olit seikkailusi päähenkilö ja jouduit tekemään riskialttiita päätöksiä kääntämällä kirjan yhtä tai toista sivua tekemiesi valintojen mukaan.
Olen aina rakastanut tarinoita, varsinkin niistä Oscar Wilde kuten heidän julkkiksensa Onnellinen prinssi, Satakieli ja ruusu tai jättiläinen itsekäs. Las ensimmäiset kirjoittamani tarinat he olivat juuri sitä, moralisoivia tarinoita jossa ihmisen sielu näytettiin poikkeuksellisissa tilanteissa. Olen aina ollut kiinnostunut ihmisistä, heidän intohimoistaan, tunteistaan, kuinka hän kohtaa olemisensa maailmassa ja kuinka hän omistaa pelkonsa ja vapautensa.
- AL: Pääkirjoittaja? Voit valita useamman kuin yhden ja kaikkien aikakausien joukosta.
ALICE VALLINA: Ana Maria Matute Se on yksi kirjallisista intohimoistani nuoruudestani asti. Nainen, jolla on valtava luovuus, emotionaalinen, jolla on kaunis ja ainutlaatuinen historia. Myös suuri Oscar Wilde, aikansa nerovanki ja ymmärryksen puute, jolla yhteiskunta tuhoaa erilaisuuden. Ja tietysti suuret venäläiset kirjailijat pitävät gogol, Pushkin, tolstoi o Dostojevski. Olen intohimoinen kirjallisuuden moralisoimiseen, sosiaaliseen tuomitsemiseen, satiirinen ja aina ajaton, täynnä henkisyyttä ja ihmisen luontaisten ominaisuuksien hedelmää sellaisenaan.
- AL: Minkä kirjan hahmon olisit halunnut tavata ja luoda?
ALICIA VALLINA: Monilla, tuhansilla minulla ei olisi tarpeeksi elämää tai aikaa, enkä tarpeeksi mielikuvitusta tai kykyä luoda universaalin kirjallisuuden mahtavia hahmoja sellaisina kuin ne ovat minulle. Alonso quijano, Kreivi Dracula, Sherlock Holmes, Notre Damen kellonsoittaja, Alicia Ihmemaassa, pieni prinssi, Frankenstein tai tietysti upea William Baskervillestä… Jälkimmäinen kiehtoo minua, olisin halunnut tulla hänen oppilaakseen, Adso de Melkiksi, naiiviksi ja tiedonhaluiseksi, joka oli selvästi kiellettyä tavalliselta naiselta XNUMX-luvulla.
- AL: Onko sinulla mitään erityisiä tapoja kirjoittaa tai lukea?
ALICIA VALLINA: Totuus on, että tarvitsen a täydellinen hiljaisuus molempiin aktiviteetteihin. Haluan olla keskittynyt ja rauhallinen, keskittyen vain käsillä olevaan tehtävään.
- AL: Ja haluamasi paikka ja aika tehdä se?
ALICIA VALLINA: Hiljaisin hetki on aina yö, mutta valitettavasti se josta pidän myös vähiten, koska saapuessani olen aina väsyneempi päivittäisistä töistä. Kirjoituspaikkani on yleensä minun toimistoVaikka yleensä teen muistiinpanoja ja kirjoitan ideoita missä tahansa ja milloin tahansa vuorokaudenajasta aina mukana tulevaan muistikirjaan tai tarvittaessa omaan kännykkään.
- AL: Onko muita genrejä, joista pidät?
ALICIA VALLINA: Pidän todella tieteiskirjallisuus ja romaani seikkailu. Myös isot klassinen yleismaailmallisesta kirjallisuudesta, jota en koskaan hylkää ja johon aina välillä palaan.
- AL: Mitä luet nyt? Ja kirjoittaminen?
ALICIA VALLINA: Luen hyvän ystäväni romaania Mario Villen oikeutettu Ilium, loistava eeppinen romaani, joka mukauttaa Homeroksen Iliaksen nykyaikaan, ja siinä on valtavan loistava kerronta. ja olen jo lopetan seuraavan romaanini kirjoittamisen, myös toimittanut Plaza & Janés.
Olen juuri saapunut Ecuadorista viimeistelemään vielä vireillä olevan osan maata koskevista asiakirjoista. Ja tänä kesänä olen myös viettänyt kaksi viikkoa Ranskassa, Loiren varrella, vieraillakseni paikoissa, joissa tämän uuden tarinan päähenkilöt ovat käyneet. Oikeita hahmoja ja hyvin tuntemattomia suurelle yleisölle, mutta upeita tarinoita, tässä tapauksessa sijoittuu XNUMX-luvulleja tarkemmin siirtomaa-Espanjassa.
- AL: Miten luulet julkaisukentän olevan?
ALICIA VALLINA: Se on panoraama hyvin monipuolinen ja monimutkainen. Siinä tapauksessa että Historiallinen romaani Joka vuosi julkaistaan tuhansia nimikkeitä, ja onneksi genre on erittäin hyvä terveys. Ihmiset ovat kiinnostuneita tuntemaan menneisyyden voidakseen kohdata nykyisyyden tietyllä tiedolla ja kohdata tulevaisuuden hyödyllisillä työkaluilla.
Mutta on totta, että kirjallisuuden kaltaisella kilpailukykyisellä alalla on vaikea edetä. Saavutamme sen pikkuhiljaa median, sosiaalisten verkostojen ja työmme tunnetuksi tekemiseen omistautuneiden ihmisten ansiosta. Arvostan sitä suuresti, koska se on välttämätöntä ja erittäin tarpeellinen tehtävä.
- AL: Onko kokemamme kriisihetki sinulle vaikea vai pystytkö pitämään jotain positiivista sekä kulttuurisella että sosiaalisella alueella?
ALICIA VALLINA: kriisin hetkiä aina, minun näkökulmastani, on käytettävä ckatalysaattorit positiivisten muutosten ja parannusten aikaansaamiseksi. Älykkäästi, kriittisesti ja nöyryydellä kohdatessamme kriisit voivat edistää henkilökohtaista kehitystämme, luoda yhteyksiä ja yhteistyöverkostoja sekä edistää oppimistoimintaa. Sitä he ovat tuoneet minulle, mutta aina työstä, halua jatkaa ponnistelua hyvässä hengessä ja parantamisen ja yhteistyön hengessä.